Mansikoita - Strawberry Girl

Toinen lomaviikko on alkanut ja olen saanut aikaiseksi jopa pari korttia. Viime viikolla olin muutaman päivän Budapestissa ja olin iloisesti yllättynyt paikasta. Mitähän se onkaan keväämmällä? Suosittelen Opera Garden hotellia kovasti. Kaikki pelasi hienosti, unkarilaiset olivat ystävällisiä eikä mistään saanut huonoa ruokaa. Hintatasokin oli edullinen suomalaisittain katsottuna. Gellertin kylpylä oli sekin positiivinen kokemus. Gödöllössä käytiin retkellä ja piti tutustua Sissin linnaan, mutta Tshekin presidentti oli pahaksi onneksi varannut linnan siksi päiväksi itselleen.

Kortin tein Mo Manningin suunnittelemasta mansikkatyttö-leimasimesta. En löytänyt leimaani mistään kun piti tarkistaa jotta julkaiseeko Penny Black tätä, leimaamisesta on siis aikaa.  Kuvan väritin Distress Markereilla, kukat ovat kynttilämansetista ja mansikat olen hankkinut kukkakaupan loppuunmyynnistä.

Terveiset Thaimaasta

Thaimaan suurin makaava Buddha Kalliotemppelissä

Kahden viikon loma Thaimaan Phuketissa ja siellä Kata Beachilla, Centara Kata Beach Resortissa on ohi ja paluu arkeen on alkanut. Paleltaa ja väsyttää, mutta eiköhän tämä tästä kun maanantaina on iloinen töihinpaluu tiedossa :)

Muu oli hauskaa ja uutta, kun en ole tuolla päin ennen ollut, mutta matkan pituus 10 tuntia ja aikaero viisi tuntia syövät naista. Vanha koira oppi uusia temppuja, kävimme snorklausretkillä kolmena eri päivänä kun ensimmäisten päivien sateet oli selätetty. Vettä tuli ihan kunnolla, kaduilla oli hetkessä 5cm vettä.

Kävimme viikonloppumarkkinoilla Phuket Townissa, jossa oli myynnissä aivan järkyttävä määrä tavaraa ja ruokaa. Mukaan tarttui helmiä ja paitoja. Helmikauppoja en missään nähnyt ja nämäkin olivat valmiita koruja, mutta ritsoihin ja nauhoihin tehty, joten ovat helppo purkaa. Turkooseja ovaaleja kissansilmiä, tummansinisiä hiekkakiviä (siftaavat valossa hienosti) ja valkoisia makeanveden helmiä. Kyllä niistä vielä jotain syntyy.

Phagn Ngan retki oli kokopäiväretki. Menimme pitkähäntäveneillä pitkän matkaa ensin James Bond -saarelle ja siitä merimustalaisten kylään. Maisemat olivat komeat. Saaria oli paljon ja korkeat karstikivikalliot kohosivat suoraan merestä.

Ensimmäinen varovainen snorklausretki tehtiin Coral Islandille ja voi ihmettä miltä vedenalainen maailma näytti. Kersanttikalat uivat melkein päin, korallia syöviä papukaijakaloja oli vaikka minkä värisiä, oranssi trumpettikalakin näkyi ja vaikka mitä mistä en edes tiedä. Paitsi inhottavan ja vaarallisen näköisen mureenan kyllä tunnistin kun opettaja se minulle näytti, muuten olisi jäänyt huomaamatta. Varsinaiset korallit olivat kivikoralleita, pallomaisia ulokkeita isommissa. Maalainen tietysti luuli, että korallit ovat "koralleja" ;)

Seuraava retki oli Raya Ayalle, Racha Ayalle eli Boynty Islandille. Täällä on kuvattu Bounty -suklaamainos ja siitä taas sitten nappasivat nimen saarelleen.
Kerrassaan upea paikka, jossa oli vain yksi hotelli, viisi tähteä ja hinta 1000 euroa/yö.. 1500 bht:n mökkejä oli myös tarjolla, mutta ei ehkä siinä kuumuudessa olisi kestänyt yötä olla pienellä tuulettimella.

Viimeinen retki tehtiin Similanin saarille, joita on yhdeksän. Kahdella niistä kävimme snorklaamassa ja lounas tarjoiltiin tukialuksella, josta osa porukasta sukelsi laitteilla. Tällä retkellä yhtenä Raya Diversin vetäjistä oli salkkareista tuttu Jama. Mikähän tämän Jamalaisen etunimi nyt mahtoi olla? En ole salkkareita vähään aikaan katsellut, mutta taitaa tämä kaveri olla poistunut sieltä jo jokin aika sitten. Similanin saarella nro kaksi joka tapauksessa oli upea Christmas Tree -koralli. Näytti ensin isokokoiselta kiveltä jossa oli kuin jalokiviä; vihreitä, sinisiä, tummanpunaisia ja keltaisia. Kun niissä kävi ilmavirta, niin jalokivet sulkeutuivat eikä niistä näkynyt jälkeäkään.

Snorkkelointi oli maakravulle, joka ei ole koskaan pelkoa tuntematta laittanut päätään veden alle, itsensä voittamista. Uidakin näköjään osasin, mutta vesi kantoi hyvin. Merivesi Andamaanien meressä ei ole yhtä suolaista kuin esim. Välimeressä eli piti sentään joitain tehdä pysyäkseen pinnalla.

Upea reissu ja mukava oli käydä Thaimaassa. Ihmiset ovat tosiaan ystävällisiä, mutta asumaan ei siellä minusta olisi. Nyt oli viileän kauden alku ja kun keli oli kosteaa ja kuumaa, niin se oli todella kuumaa auringon porottaessa. Vaatteet kostuivat jopa hotellihuoneessa vaikka siellä oli hyvä ilmastointi. Hyvä vinkki siivoojalta oli laittaa metallinen korkkiruuvi avaimen paikalle seinään huoneesta lähtiessään. Magneetti piti korkkiruuvin kiinni paikallaan ja ilmastointi pysyi päällä vaikka poistui huoneesta. Mitään pyykkiä ei tarvinnut pestä itse koska se ei olisi kuivunut, mutta ei hätää. Pesuloita oli joka puolella ja kilo pyykkiä silitettynä maksoi 70 bht eli kassillinen pari euroa, toimitus vuorokaudessa.
"Massagea" huudeltiin joka kulmalla :) Kaksi kertaa kävin Back and shoulder -hieronnassa ja hinta oli 300 bht/kerta. Tunnissa hierottiin kunnolla selkä, hartiat, niskat, pää, kasvot ja vähän käsiä ja jalkoja. Vähän ensin arastelin mennä, mutta suosittelen lämpimästi. Jos olisin ymmärtänyt aiemmin, olisin mennyt heti reissun alussa ja olisin ehtinyt hyvin käydä kolmeen neljään kertaan.

Olen ilmeisesti thai-ruoan ystävä, kun pidin melkein kaikesta. Viimeisenä iltana tosin sain niin tulista red curryä, että oksat pois. Suurin osa jäi kippoon, mutta tiedänpähän toisella kertaa.

Seuraa kuvasarja pienien selostuksien kanssa ja kukkakuvat täältä.

Big Buddha

Tämä on varsinainen maamerkki, mikä näkyy Phuketin saaren eteläosassa joka suuntaan. Big Buddhaa rakennetaan lahjoitusvaroin ja rakentaminen on kestänyt jo kahdeksan vuotta. Buddhaa päällystetään marmorinpaloin, joiden takapuolella kirjoitetaan lahjoittajan nimi. Pieni pala maksoi 100 bht ja isompi 300. Koko komeus kullataan vielä. Silmät olivat valmiina nähtävänä, mutta vielä asentamatta. Valkuaisosat oli päällystetty valkoislla helmiäispaloilla "mother of pearlilla". Korujen tekijöidelle tutulla helmiäisellä.

Nämäkin kellot oli lahjoitettu ja helisivät tuulessa.

Tällä retkellä kävimme kristiinankaupunkilaisten Seijan ja Martin kanssa, joihin tutustuimme hotellillamme. Teimme reissun taksilla, lähtö klo 9.30 ja paluu 16.30 hintaan 1500 bht eli n. 40 euroa koko porukalta.

James Bondin saari ja merimustalaisten kylässä

Saarella, jonka edustalla tuo maamerkki on, on kuvattu osa elokuvasta James Bond ja kultainen ase. Thaimaalaisilla näyttää olevan tapana muuttaa saarten nimiä eli saarta kutsutaan James Bondin saareksi. Saaren etu- ja takaranta olivat täynnä myyntikojuja. Yhdestä ostettiin kameraan patterit, jotka osoittautuivat heikkotehoisiksi. 10 kuvaa niillä sai otettua ja hinta oli 500 bht. Mitä tästä opitaan; opitaan, että patterit kannattaa ostaa oikeasta kaupasta. Vanhat patterit menivät varmaankin kierrätykseen, eli pakattiin uudelleen ja myytiin uusina. Tämä olisi jurppinut ihan pikkisen ellei olisi ollut toista kameraa mukana. argh.

Tällä Phagn Ngan retkellä seuraava kohde oli merimustalaisten kylä, mikä on rakennettu kokonaan tolppien päälle. Kun tsunami koetteli näitä seutuja v. 2004, täällä ei ollut huomattu muuta kuin että vesi nousi vähän. Kylä on rakennettu saaren suojaan ja se on täysin omavarainen sähköä ja vettä lukuunottamatta.

Ei kivaa katseltavaa eikä haisteltavaa näin laskuveden aikaan, mikä tapahtuu kuuden tunnin välein. Suurin osa jätöksistä menee "lyhentämättömänä" veteen.

Lapsi kehdossaan.

Tämä ei ole kuvattu ko. kylässä, mutta laitoin tähän aiheeseen sopivana ;) Näitä vessamuotoja löytyi useammasta paikasta. Vettä sitten piti huuhtoa tuosta ämpäristä päälle eikä vessapaperista ollut tietoakaan.

Racha Ayalla ja Similanin saarilla

Racha Aya

Tuolla alhaalla snorklattiin ja näimme mm. tosi ruman bufferikalan, olipa pelottavan näköinen. Mustavalkoinen merikäärmekin näyttäytyi... Papukaijakalat olivat valtavia ja kauniita, väreinä pääasiassa tummaa punaista ja turkoosia.

Similanin saarella nro 4. Hiekka ihanan pehmeää ja upottavaa. Snorklauspaikka oli saaren toisella puolella. Aurinkorasvassa suojakerroin 50 oli riittävä.

Saari nro 8 eli Aku Ankka-saari. Rannalla oli valtavia sileiksi hioutuneita irtolohkareita.

Rooma 6. - 9.5.2010

Palazzo Venezia. Huiman kokoinen rakennus. Vähän saa mittasuhteista selvää, kun katselee ratsastajan huiskua päähineessä. Sillä on mittaa 1,9 metriä.

Olihan ihana matka. Kiitos matkaseurueelle, johon kuuluivat Taina, Liisa, Anne, Galina ja Marja. Kaikki sujui hienosti eikä mitään nikottelua tullut mistään suunnasta. Kaikille sopi aina kaikki :)
Porukalla reissaamisen yksi etu on, että monesti kannattaa liikkua taksilla. Toinen ehkä vielä merkittävämpi juttu on, että jos ei itse hoksaa jotain juttua, niin joku muu on välkympi kyllä. Tämäkin tuli todistettua.

Kun laskeuduimme Fiumicinon lentokentälle, ukkosti ja vettä satoi kaatamalla. Yksi salama taisi osua koneeseenkin. Pienesti tuli mieleen, että tarvitaanko täällä sontsaa koko ajan, mutta aina ohjelmamme sopi niin, ettemme kastuneet. Turisteja oli tietysti paljon liikkeellä (taskuvarkaisiin emme törmänneet) ja paikalliset olivat todella ystävällisiä. Taitaa taas suosikkimaa muuttua meikäläisellä.

Lensimme Riikan kautta Air Balticilla Roomaan. Takaisin tullessa kyllä vähän kylmäsi Riikan kentällä, kun kenttäbussi vei meidät koneen luo, jonka kyljessä luki "Carpaitair". Voi vain kuvitella mitä mielessä liikkui - mistähän sitä itsensä vielä löytää, mutta henkilökunta vakuutteli, että kyllä tässä Helsinkiin ollaan menossa.
Asuimme Hotel Zarassa via Della Quattro Fontaine 37:ssa, siis ihan sopivan keskellä kaikkea.

Sitten muutama kuva. Eivät ole mitään hääppöisiä kuvia, mutta kamerakin oli puoliksi manuaali, kun linssinsulkija ei toiminut kuin auttaen ja isoa digijärkkäriä en matkaan ottanut. Kotona sitten odotti äitienpäivälahjaksi hieno Olympus Tough-6010, jota aion käyttää jatkossa.

Siis jos jotakuta kiinnostaa hyvin vähän käytetty Nikon D80 digijärkkäri, kameran mukana tulleella AF-S Nikkor 18-55mm:n vakio-objektiivilla, 4 gigan muistikortilla ja hyvällä laukulla sekä suomenkieleisillä ohjeilla, niin otan tarjouksia vastaan. Tämä on liian fiksu kamera minulle.

Matkailija Espanjalaisilla portailla. Turisteja oli runsaasti istuksimassa täällä. Pikkuveli etukäteen kertoi, että nämä rappuset ovat aivan liikaa mainostettuja, mutta olikohan ollut sittenkään oikeilla portailla ;) Kaikenlaisia pitkiä ja leveitä askelmia kun oli vähän joka puolella. Patsaita ja suihkulähteitä pilvin pimein.

Mapelle terveisiä: en tanssinut

Tässä hatussa ei ollut hintalappua..
Laukut olivat edullisia ja kauniita. Hinnat olivat 25 eurosta ylöspäin nahkalaukuilla koosta ja mallista riippuen. Itselle tarttui pari mukaan ja jotain muuta pientä. Eräät ostivat useampia strutsinnahkalaukkuja :D (tai ainakin siihen malliin stanssattuja, oiii ihania)
Pizzaa oli ihan pakko maistaa ja nam, hyvää oli. Ruokien hintataso oli kohtuullinen, edullisempi kuin Kreikassa tai Ranskassa. Pizza maksoi muistaakseni n.7 euroa, lasi talon valkoviiniä 5 euroa, paikallinen olut 5 euroa ja heinekenit sun muut 7 euroa. En löytänyt huonoa ruokaa koko reissulla, mutta jotkut saivat pari kertaa kuivaa kanaa eli sitä ei sitten suositella.
Vatikaanissakin käytiin. Osa porukasta lähti sinne jo aamiaisen jälkeen, koska tiedossa oli hurjat jonot. Sisään oli kuitenkin päässyt tunnin jonottamisella, mutta joka paikassa sisällä oli myös tungosta eli aikaa sinne pitää varata eikä sittenkään näe kuin osan.

Toinen porukka luopui Vatikaanista heti suosiolla ja lähdimme Mercato Testacciolle, jossa matkaopuksen mukaan on keskiviikkoisin ja lauantaisin tori, jossa on merkkikenkiä ja - vaatteita edullisesti. Kannatti mennä. Vaatteita oli pöydillä hintaan 6-10 euroa/kpl. Ostin parit mekot, puserot ja hameet. Sovituskoppia ei tietysti ollut, mutta hyvin onnistui silmämääräinen arviointikin. Nämä olivat siis tavallisten ihmisten kokoisia vaatteita eikä vain mannekiinivartaloisille, mitä yleensä liikkeissä on.
Kengät olivat myös kauniita ja hinnasta voi ottaa ykkösen edestä pois kun vertasi kauppojen hintoihin, mutta maltillisesti vain yhdet kengät mukaan.
Siskolla fiksuna tyttönä oli mukana pieni vaaka, jolla voi matkalaukun punnita ettei tarvitse kärvistellä matkalaukun painon kanssa. Itselle ei ole koskaan tullut mieleen, että kalavaakakin voisi tähän käydä. Reissusta oppii aina jotain.

Torireissun jälkeen menimme Pietarinkirkon aukiolle Vatikaaniin ja taas päätä huimasi isojen rakennusten ja suuren aukion koko. Yhden pylvään ympäri ei varmasti olisi kolmen naisen kädet riittäneet.

Fontana di Trevi. Huikea suihkulähde, just ihan kuin elokuvissa. Tänne heitettiin kaksi kolikkoa olan yli. Ensimmäisellä toivotaan, että palataan Roomaan ja toisella varmistetaan se. Kolikot kerätään päivittäin ja ne menevät italialaiselle hyväntekeväisyysjärjestö Caritakselle.

Tämäkin hyvin realistiselta vaikuttava oviaukon yläpuolella oleva patsas oli pakko kuvata. Noinhan ne roikkuvat, jos alaspäin riiputtaa :)

Kukkia ei paljon näkynyt keskustan alueella, jossa melkein koko ajan liikuimme. Kattopuutarhoista kyllä näkyi pieniä vilauksia. Kaupunki on siisti, mutta kadut sekavia. Yhdeltä aukiolta lähti helposti kuusi katua suuntiinsa.
Toisena päivänä lähdimme heti aamusta sight seeing-reisulle Rooman ympäri. Bussilla oli 13 pysäkkiä missä olisi halutessaan voinut jäädä tutustumaan nähtävyyteen ja taas hypätä uuteen bussiin, jotka liikkuivat koko päivän. 20 euroa oli tämän Ciao Roma -lipun hinta ja se kannatti kyllä maksaa. Selostukset paikoista voi kuunnella kuullokkeilla. Colosseum kiinnosti kovasti, mutta jonot sen ulkopuolella eivät. Aika on kuitenkin rajallista tällaisella pidennetyllä viikonloppulomalla.

Roomaa kannattaa käydä katsomassa ja ihailemassa.

Arrivederci Roma!

Pariisia

Tulin viikko sitten muutaman päivän Pariisin-matkalta ja laitan muutaman kuvan matkalta. Ilma oli melkoisen ikävä - tietysti olisi voinut tulla enemmän vettä.. Aika kylmää, mutta ei se kauheasti menoa haitannut. Kohteena olivat nähtävyydet ja vähän shoppailua. Kuvat ovat tummia sävyltään, koska ilma oli ikävä kyllä pilvinen koko ajan. Matka oli kuitenkin mahtava ja minä, joka pidän kivikasoista, nautin suunnattomasti näistä vanhoista hienoista rakennuksista.

Ensimmäiseksi suuntasimme Eiffel-torniin. Jonot hisseille olivat pitkät, kuten etukäteen oli kerrottu, joten kiipesimme kiltisti pitkälti yli 300 askelta tuohon ensimmäiselle tasanteelle josta siitäkin oli huikaisevat näkymät yli Pariisin. Harvoin sitä jalat tulevat kipeäksi Eiffeliin kiipeämisestä ajattelimme, joten siitä vaan.

Näkymä yhteen suuntaan.

Tämän tornin edessä oli kaikenlaisen toiminnan kieltävä merkki. Makoileminen nurmikolla ainakin.

Lafayette-tavaratalo oli toodella hieno arkkitehtuuriltaan. Tässä katto.

Asuimme n. 200 metrin päässä Notre Damesta Hotel Mont Blancissa. Pieni ja siisti hotelli hyvällä paikalla Rue de la Huchetten varrella.


Tässä keskimmäinen sisäänkäynti. Kirkkoa on mahdoton sanoin kuvata.

Muutamassa päivässä ei paljon ehtinyt syventyä näihin hienoihin nähtävyyksiin. Riemukaari ja Obeliski näkyivät hienosti ylittäessämme Champs Elyséen, Louvressa käytiin vain pihalla ihmettelemässä. Pariisi on unohtumaton näky. Pitää myös sanoa, että huonoa ruokaa emme onnistuneet saamaan kertaakaan ja hintataso on muuten Suomen luokkaa, mutta kahvi oli melkoisen kallista, myös Iris Coffeen muodossa :) 11e!

Syy hiljaiseloon blogissa on ollut inhottava hammassärky. Poskihammas oireili jo ensimmäisenä yönä, mutta äityi tosi pahaksi onneksi vasta tulomatkalla. Sitä olen tässä nyt sairastanut viikon ja vasta perjantai-iltana alkoi tuntua siltä, että taidan sittenkin jäädä henkiin. Hermosärky on kauheaa kun särkylääke ei auta ja vasta kolmas antibiootti alkaa tehota. Nyt pitäneekin kiittää, kuten Oscar- ym. voittajat, koko tiimiä paranemisesta: kolmea eri hammaslääkäriä, sairaanhoitaja-pikkusiskoa, päivystävää lääkäriä, aviomiestä, poikaa ja pojan pentukoiraa Akua sekä lukuisaa joukkoa ystäviä.