Esikoiskirjailija Jonna Ristimäki

"Kirjaprosessi -työtä, tuskaa ja satunnaista iloa

(Viimeistelen tämän, kunhan aikatauluni antaa myöten.)

Olin vasta 13-vuotias, kun saatoin jo kunnialla sanoa, että olin kolunnut Laihian kirjaston nuorten-osaston melkein tyhjiin. Jäljelle olivat jääneet heppakirjat ja jotkin sen aikaiset inhokkini. Rakastin lukemista enemmän kuin mitään muuta, sillä kirjoihin saattoi paeta harmaata arkea, jota pakenen vieläkin.

Kuitenkin varsinainen sysäys kokonaisen kirjan tekemiseen lähti liikkeelle, kun minut "pakotettiin" katsomaan Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ihastuin Tolkienin luomaan maailmaan, ja vaikka olin vannoutunut Potterholisti, aloin hellentää otettani siitä. Kirjoittaminen oli vuosien varrella kypsynyt lukemisinnostukseni myötä ja se oli puhjennut kukkaan yläasteella korvaamattoman ihanan äidinkielen opettajani ansiosta.

Tiesin, miten J.K.Rowling oli kirjansa alkumetreillä kirjoittanut kahvilassa, joten 'yhtään häntä huonompana' päätin minäkin alkaa raapustaa muistiinpanoja ja lyhyitä dialogeja vihkoon linja-autossa, jolla kuljin koulun ja kodin väliä. Tuo vihko on yhä tallessa, vaikka siirryin kirjoittamaan vanhalla window 98:lla. Silloin kirjoittaminen tuntui helpolta ja nopeasti etenevä tarinani oli jo yli puolen välin, kun ensimmäinen tuntuva vastoinkäyminen sattui. Koneen kovalevy "kaatui", eikä sitä enää saanut "pystyyn" kenenkään avulla. Tietenkin, olin tallentanut tuota raakilettani, joksi sitä nyt kutsun, monesti vanhalle korpulle, mutta sekin osoittautui "vialliseksi". Näin ollen minulle jäi monen kuukauden uurastuksesta käteen 100 ensimmäistä sivua.

Ehdottomana ihmisenä lopetin kirjoittamisen tykkänään ja keskityin muunlaisiin asioihin. Sellaisiin jotka veivät ajatukseni pois siitä pahvilaatikosta, joka on vieläkin täynnä keskeneräisiä keskusteluja, kuvailuja, piirrustuksia ja raapusteluja. Kehitin kirjoittamistani toista kautta, vaikken siitä niin pitänytkään. Minun tuli laatia referaatteja, mielipidekirjoituksia, essee-tekstejä ja tekstianalyysejä. En kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni niissä teksteissä. En samalla tavoin kuin tässä.

Suoritin hurjalla vauhdilla lukioni ja vain päivä tai pari viimeisistä yo-kirjoituksistani lensin päätä pahkaa Lontooseen, jossa lastenhoitajaa tarvitseva perhe jo odotti minua. Koko ikäni olen rakastanut kaikkea Lontoossa, joten tämä elämys täytti lähes kaikki toivomukseni. Lähes.

Minulla oli onnea, kun pääsin perheeseen, joka ei elänyt Lontoon sydämessä vaan maalla keskellä luontoa. Olin ainoa suomalainen koko kylässä, ja sain hurjasti kannustusta ja apua perheeni isovanhemmilta kirjoittamiseni suhteen. Etenkin isoäidillä oli minuun suuri vaikutus. Hänellä tulee aina olemaan oma erityinen paikka sydämessäni, sillä koskaan hän ei pääse luokseni tänne Suomeen.

Tuon ikimuistoisen kokemukseni aikana olin salaa alkanut haaveilla kirjani "ehostamisesta". Siispä kannettava tietokoneeni mukanani uppouduin jälleen Ikimaahan, vaikkei se sillä nimellä tuolloin vielä kulkenutkaan. Kirjoittaminen väistyi leikkien ja siivoamisen alta, mutta silti saatoin löytää pieniä, yksityisiä hetkiä, jolloin näppäilin uutterasti tarinaani eteenpäin. Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin olin olettanut. Ehkä vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja minä koin, että se ensimmäinen raakile oli kammottavin kirjoittamiseni tuotos, jonka olin nähnyt. Korjasin miltei kaiken, paitsi juonen ja sitäkin sorruin virittämään.

Jatkoin kirjoittamista pääsykoekirjojen lukemisen ohella ja pian ensimmäinen osa oli valmis. En kuitenkaan pysähtynyt siihen, sillä jossain matkani varrella olin hahmotellut kolme osaa, joista minun tuli laatia raakileet, ennen kuin saatoin taas paneutua esikoiseni viimeistelyyn. Sen huomaan olleen kaikista rankoin työ, sillä olen turhankin ankara omia tekstejäni kohtaan. Vieläkään en ole niihin kokonaan tyytyväinen, ja meni monta liuskaa, monta lasta printteri ehti sylkeä syliini, kunnes lopulta sain puhelun. Joku muukin oli kiinnostunut kirjastani. "

Tämä oli suora lainaus Jonnan blogista Kirjailijan kätkö Ikimaa, jossa hän kertoo kirjasta ja kirjoittamisestaan.

Minä sain kirjan eilen ja aion tämän nuorten romaanin lukea. Potterit ovat jääneet lukematta, mutta jospa aloittaisin tästä ja sukellan seikkailuihin Ikimaahan. Tuskin se huonompi on :) ja kaksi kirjaahan sarjaan on vielä luvassa.

Kirjaa myy Nordbooks. Tässä on kiva lahjaidea nuorelle väelle.

Tälle päivitykselle kirjasta on kyllä ihan oma syynsäkin. 21 -vuotias esikoiskirjailija Jonna on nuoremman poikani hyvä ystävä ja halusin laittaa pienen mainoksen kirjasta, koska uudelle kirjailijalle on näkyvyys tärkeää.

.. värisävyt tuossa kirjan kansikuvassa ovat aivan pielessä kun skannasin kannen.

Kesätori pulkassa

Jonkin verran on haikea olo. Viimeinen Somerniemen kesätoripäivä tältä kesältä on takana ja seuraava on toivottavsti ensi kesänä toukokuussa. Jokaiselle lauantaille en lainkaan ehtinyt, mutta vanhoja kahden kesän aikana tutuksi tulleita ihmisiä tapasin montakin, niin asiakkaita kuin muita myyjiäkin. On siellä ihan oma tunnelmansa ja omat ihmisensä, jotka rikastuttavat ihmisen elämää kummasti talven pimeitä kohden mennessä.

Kesän kohokohtiin kuuluu ilman muuta somerolaisen Tammen Reiskan tapaaminen. Hän on eläkkeellä oleva entinen vahtimestari ja tekee harrastuksekseen kukkopillejä Kultelan savesta. Reiskan kukkopillin olen joka kesältä ostanut muistoksi kesätorista, vaikka en tavallisesti tämäntyylisestä tavarasta paljon perusta. Hän on vanhan ajan herrasmies ja hänet keväällä nähdessäni olen tosi iloinen nähdessäni hänet hyvissä voimissa "still going strong" :) Reiskan uutuutena tänä kesänä oli veden avulla iloisesti pulputtava "käki", kun pyrstöön puhaltaa. Sitä mieleilin, mutta päädyin kuitenkin perinteiseen kukkopilliin, jossa oli uutta designia tälle kesälle harja ja heltta sekä ennen näkemätön sulkien maalaus ;). Tämä oli ihan must ja sen sai japaninpystykorvamme Aku tuliaisiksi torilta. Emäntä on tosi huono vislaamaan Akua pihalta sisään ja tämä kukkopilli tullee toimittamaan tätä virkaa passelisti.

Torilta toivoo aina tekevänsä löytöjä ja niin tein minäkin tällä kertaa, koska pääsin kiertämään toria saatuani mieheni Matin apulaiseksi omaan kojuun. Eilen vietimme 30-vuotishääpäivää ja tämä liittyi siihen juhlintaan :)
Löysin aivan ikivanhan neulapaketin myyntikansineen (tästä pitänee joskus tehdä oma postaus), pari kirjaa Riihimäen lasista ja Arabian kannuista, kolme Nuutajärven apilalasia, oikein vanhat pikkuiset sakset annettavaksi ystävälleni Ilolan Eijalle keväällä kun taas näemme Somerniemen kesätorilla (sakset pääsevät varmasti johonkin hänen ihanista tauluistaaan), kaksi Sand'in paitapuseroa, pari pihalta puuttuvaa perennaa ja nuo kuvassa näkyvät nauhat. Nauhat olivat justiinsa värejä jotka minulta puuttuivat. Löytö, sanoisin kun muistelen mitä nauhat/metri kaupassa maksavat.
Koko kesänä en ole tehnyt näin paljon ostoksia, mutta nämä tulivat sopivasti juuri viimeiseen torikäyntiin ja jättivät hyvän mielen.

Nyt voi jatkaa kohti syksyä ja joulua stressittömin mielin ainakin harrastuksen puolesta.
Pitää vielä sanoa, että olen iloinen siitä, että tänä kesänä uusina myyntipöydälläni olleet taulut ja sytykekukatkin löysivät tarvitsijansa. Tästä on taas kiva jatkaa eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

Helmiä ja muuta tarpeellista

Tilasin jouluna vähän helmiä Usa:sta FireMountaingemsistä ja korupusseja Girls Feveristä Hong Kongista.
Lähinnä lopussa olivat Swarovskin mustat kristallit, valkoiset helmet sekä vihreät kristalleista ja helmistä. Korupussitkin olivat aivan finaalissa. Molemmat lähetykset tulivat eilen ja varsinkin noista alapuolella olevista makeanvedenhelmistä olen melkoisen innostunut.

Tässä on kolme eri nauhaa ja luokka kaikissa helmissä on B. Luokkia on A:sta D:hen ja A -luokan helmet ovat sikakalliita. Kahteen alimpaan nauhaan olen todella tyytyväinen, koska helmissä ei ole oikeastaan lainkaan noita renkaita. Ylimmässä jossa on suurimmat helmet, pinta on röpelöinen. Ajattelin että millaisiahan nämä luokan D -helmet sitten mahtavatkaan olla, vai onko ne niitä, joita eräs ruotsalainen firma käyttää melkoisen hintavissa kaula- ja rannekoruissaan. Niissähän on jopa ylimääräisiä reikiä, siis vaijerireikien lisäksi ;)
Nyt tekisi jopa mieli opetella solmimaan helminauhaa. Tarvikkeet kyllä ovat tietysti olemassa solmujentekoapuvälinettä myöten. Aika vaan on rajallista.
Nämä helmet ovat siis FMG:stä.

Tässä kuvassa kristallit ja helmet ovat edelleen FMG:stä. Pussukat, punottu nahkanyöri ja helmiäissoikiot ovat Girls Feveristä. GF:ssä on alhainen hintataso, mutta valikoimat aika suppeat ainakin siihen nähden millaisia helmiä minä käytän. Postikulutkaan sieltä eivät ole isot.

FMG:ssä on laajin Swarojen valikoima mitä minä olen löytänyt. Postimaksu on minulla ollut vähintään 30$ ja kun se lisätään ostosten summaan, niin paketti menee kyllä sitten aina tullauksen kautta. 60$ on yläraja ostoksessa kun tavarat tulevat tullitta. Pyöreästi lasken aina 20 % lisää ostoksen hintaan, niin tiedän etukäteen suunnillen mitä ostokseni tulevat maksamaan ja sitten mietin, että kannattaako tilata. Toisaalta FMG käyttää postituksessa Fedexiä, mikä tuo paketin kotiin asti ja hoitaa myös tullauksen ilman ylimääräisiä kuluja.
Nyt on helmiä mistä tehdä koruja.

Uusia leimasimia

Mirva oli laittanut Purppurataivaasta tänään sähköpostia uusista Marij Rahderin Suzy -leimasimista. Veikeitä tyttöjä ja eläimiä. Heti piti tilata pari - jospa niistä saisi virtaa korttientekoon.

Nimileimasimet

Elina ja Maiju olivat kuvanneet leimasimensa ja laittaneet blogiinsa kannustukseksi muille asiaa miettiville. Elina oli tilannut leimasimensa eri paikasta kuin me Maijun kanssa.
Suttasin vähän kuvia etteivät kaikki yhteystietoni ole yleisessä jakelussa, koska halusin leimasimiini oman nimeni ja puhelinnumeroni, koska kaikilla kortinsaajilla ei vielä varmasti ole nettiyhteyksiä eikä ainakaan vanhemmilla ihmisillä.
Vasenta leimaa siis käytän korttien taakse ja oikealla puolella olevalla osoiteleimalla leimaan kirjekuoreni. Leimasimet ovat puupalikallisia.
Hinta postimaksuineen näistä kahdesta oli $29 eli tasan 22 euroa ja hankin ne eBayn kautta. Usalaisten huutonetti siis, mutta nämäkin sai toiminnolla "buy it now" heti varattua. Parin päivän päästä tilauksesta tuli kysely, mitä tekstejä leimasimiin laitetaan. Tuossa vasemman puoleisessa oli mallissa blogiosoite, mutta halusin siis siihen puhelinnumeron ja se kävi ilman mitään nikotteluja. Laitan vielä linkin jos joku kiinnostui Lovetocreatestamps.com. Ainoa miinus mikä asiassa oli, että mielestäni kaksi viikkoa oli melko pitkä aika odotella näitä.

Iloinen yllätys, kukkia, kukkia, kukkia

En enää muistanutkaan, että Mirva oli luvannut laittaa minulle näitä kukkia kun ne saapuvat ja siellä ne olivat postilaatikossa tänään kun töistä tulin :) Ihania keväisiä kukkia iso kirjekuorellinen ja kaikki vielä käyttökelpoisen kokoisia. Kävin kurkkaamassa Purppurataivaan varastoja, ja siellähän niitä oli päivitettynä. Hintakaan ei ollut ollenkaan paha näin isolle satsille. Elina olikin jo ehtinyt tekemään näistä aivan ihania kortteja.

Uusia juttuja Purppurataivaasta, aivan pakko esitellä

.. mä maalaispoika oon..

Ihana kesä

Vauvajuttuja

Kalassa

Kovin useasti en kehtaa ostoksiani esitellä, mutta nyt on ihan pakko näyttää muillekin nämä Purppurataivaan löydöt. Tilasin sitten kahteen kertaan viime viikolla, ensin muutaman leiman kokeeksi ja oli nämä niin söpösiä, että oli aivan pakko saada lisää. Eri asia sitten on, missä vaiheessa saan kaikki korteiksi asti. Mirvan kanssa tuossa jutellessani hän totesi laittaneensa uuden tilauksen tukkuun menemään viime viikolla ja toivonpa minäkin, että tilaus tulee nopeasti. Minullahan ei mitään hätää ole kun leimasinvarasto pursuaa liitoksistaan, mutta muutkin saattavat innostua näistä. Maijukin oli nämä bongannut :)

Ylimmät leimasimet ovat Ollyfantseja ja muut Stampies-leimasimia. Kummankin angel policya olen kysellyt ja nyt odottelen vastauksia.

Edit 25.2.2009: Stampiesien osalta oli tullut vastaus, että omiin tarpeisiin ja pieneen myyntiin esim. myyjäisiin saa niillä kortteja valmistaa. Eli ei siis saa myydä kortteja netissä eikä leimasinkuviakaan saa laittaa myyntiin. Firma, joka leimasimia valmistaa ei ole sama kuin leimasinten suunnittelijat, joilla on edelleen copyright-oikeus kuviinsa.

Edit 25.2.2009: Ollyfants -leimasimien suunnittelijalta Marina Pelsiltä sain juuri tiedon, että hänen leimasimillaan tehtyjä kortteja saa myydä vapaasti, mutta leimasinkuvien myynti on kielletty. Kiittelin häntä runsaasti tiedosta :)

Edit vielä kolmannen kerran: Maria H kommentoi näiden tietojen saatavuudesta ja vastasin hänelle oman mielipiteeni kommentteihin, mutta laitan sen tähänkin:

Harvalla kauppiaalla on tekijänoikeuksista tietoa sivuillaan. Ainakaan minä en ole löytänyt. Mielestäni angel policy pitäisi aina olla selvillä tukkureilla, mistä kauppiaat tavaransa ostavat ja myös antaa suora linkki laittettavaksi leimasinkauppaan mukaan, mistä ostajat voivat sitten itse tsekata eri valmistajien leimasinten kohdalta mikä on tilanne. Tätä asiaa selvitettäessä tuli ilmi, että tukkurilta ei mitään tietoa saanut, vaan piti onkia syvemmältä.