On ollut väliviikonloppu hopeakorukurssilta, joten päätin yrittää aivan itse. Kivenistutusvälinettä ei ollut, joten tuunasin sellaisen isännän työkalupakista takavarikoimastani ruuvimeisselistä. Pakko sanoa, että aivan käypänen tuli. Kivenistutus oli siis se juttu, mitä halusin ehdottomasti kokeilla, koska edelliseen granaattisormukseen on tulossa kaveriksi rannerengas, johon on aikomuksenani istuttaa kolme granaattia.
.
.
Rungon sormukseen tein omista sulatushopeistani ja visio oli tehdä ametistiin jonkinasteinen korotettu tausta istukalle. Kiven istukalla on alustana kaksi soikeaa, litteäksi taottua soikiota. Erilaisia seikkailuja koin ensin rungon ja kiven istukkasysteemin kanssa. Ei ollut aivan helppo saada istukkaa oikeaan asentoon runkoon nähden ja juotospaloja pysymään oikeissa paikoissa. Ei ollut varmaan kaukana etten olisi sulattanut koko sormusta. Siis useita juotosyrityksiä ja keitoksia sitruunahappoliemessä ennenkuin juotos piti.
Nyt tiedän ilmeisesti myös mitä hiertäminen on. Tutustuin kunnolla dremeliini kun hioin sillä osaa kiven hopea-alustasta auki, että sain sen tarpeeksi syvälle istukkaan. Pysyi kivi siellä lopulta ja kun otin sormuksen pois ruuvipenkistä istutuksen jälkeen totesin, että kivi nököttää "nokallaan" istukan toisessa päässä. Siinähän nokittelee, sopii niinkin. Muistan varmasti toisen kerran tsekata, että kivi on kuten pitääkin. Ei mennyt naputukset kellotaulun mukaisesti aloituksin 12-6, 3-9 jne. kuten olisi pitänyt että istutus olisi mennyt oikein.
Sormus pysyy koossa ja kivi on siellä missä pitääkin, vaikka vähän vinksallaan. Tärkeintä oli, että opin varmasti jotakin tästä omin voimin tekemisestä ja kyllä tästä käyttösormus tuli.