Hääonnitteluja morsiusparille

Ulkona on +31 varjossa, mutta sisällä on ollut mukava olla, kun on onneksi olemassa ilmalämpöpumppu mikä puhaltaa sisäilman sopivan viileäksi. Lomaa ei ole enää jäljellä kuin huominen ja olo on vähän ikävä, mutta onpahan ollut kerrankin hienot kesälomailmat. Ei tarvitse valittaa.

Jokin aika sitten tein ensimmäisen tauluni ja laitoin siihen Nina Ramstadiuksen runon. Kiinnostuin, googletin tietysti ja löysin hänen yhteystietonsa. Selvisi, että hän on forssalainen eli melkein samalta paikkakunnalta kuin minäkin. Etsin hänen runokirjaansa "Sylillinen tähtiä" paikallisista kirjakaupoista, mutta eihän sitä tietysti enää ollut myynnissä ja oli kustantajaltakin loppu. Kuin sattumalta kirja löytyi huutiksesta ja sain sen. Pidän kovasti hänen värssyistään, joista moni sopii tauluihin ja kortteihin.

Otin yhteyttä Ninaan ja selvisi, että runokirjan tekstejä ei voi käyttää myytäväksi tarkoitettuihin kortteihin, koska hän on myynyt oikeudet muualle. Tauluihin käytettäviä tekstejä tämä ei koske, jos ostaa Ninalta oikeuden käyttöön. Niinpä sitten hankin häneltä muutaman tekstin kirjasta käytettäväksi tauluissani ja lisäksi tilasin häneltä aivan uusia tekstejä/värssyjä kortteihini, koska minulla ei runosuoni syki, ja sainkin useita mieleisiäni tekstejä.

Eli Nina Ramstadiuksen tekstejä, joita käytän tauluissani ja korteissani, ei ole lupa muiden käyttää, sillä vain minulla on niihin käyttöoikeudet.

- taulujen kiekurat ja tekstin reunat olen upottanut Color It'in kullanväriseen leimasinväriin ja embossanut pariin kertaan värittömällä. Niistä tuli aivan metallisen oloisia. Lehdet olen stanssannut ja kukat hankkinut Wild Orchidista.

Angel policy -asiaa taas vaihteeksi

Maissin blogista löysin linkin lontoolaiseen leimasin/askartelukauppaan, jossa oli paljon tietoa eri valmistajien copyright -oikeuksista, angel policysta eli leimasinten käyttämisestä myytävissä korteissa. Muitakin kuin minua varmaan asia kiinnostaa ja tässä on taas yhdenlainen luettelo.

Uusia juttuja Purppurataivaasta, aivan pakko esitellä

.. mä maalaispoika oon..

Ihana kesä

Vauvajuttuja

Kalassa

Kovin useasti en kehtaa ostoksiani esitellä, mutta nyt on ihan pakko näyttää muillekin nämä Purppurataivaan löydöt. Tilasin sitten kahteen kertaan viime viikolla, ensin muutaman leiman kokeeksi ja oli nämä niin söpösiä, että oli aivan pakko saada lisää. Eri asia sitten on, missä vaiheessa saan kaikki korteiksi asti. Mirvan kanssa tuossa jutellessani hän totesi laittaneensa uuden tilauksen tukkuun menemään viime viikolla ja toivonpa minäkin, että tilaus tulee nopeasti. Minullahan ei mitään hätää ole kun leimasinvarasto pursuaa liitoksistaan, mutta muutkin saattavat innostua näistä. Maijukin oli nämä bongannut :)

Ylimmät leimasimet ovat Ollyfantseja ja muut Stampies-leimasimia. Kummankin angel policya olen kysellyt ja nyt odottelen vastauksia.

Edit 25.2.2009: Stampiesien osalta oli tullut vastaus, että omiin tarpeisiin ja pieneen myyntiin esim. myyjäisiin saa niillä kortteja valmistaa. Eli ei siis saa myydä kortteja netissä eikä leimasinkuviakaan saa laittaa myyntiin. Firma, joka leimasimia valmistaa ei ole sama kuin leimasinten suunnittelijat, joilla on edelleen copyright-oikeus kuviinsa.

Edit 25.2.2009: Ollyfants -leimasimien suunnittelijalta Marina Pelsiltä sain juuri tiedon, että hänen leimasimillaan tehtyjä kortteja saa myydä vapaasti, mutta leimasinkuvien myynti on kielletty. Kiittelin häntä runsaasti tiedosta :)

Edit vielä kolmannen kerran: Maria H kommentoi näiden tietojen saatavuudesta ja vastasin hänelle oman mielipiteeni kommentteihin, mutta laitan sen tähänkin:

Harvalla kauppiaalla on tekijänoikeuksista tietoa sivuillaan. Ainakaan minä en ole löytänyt. Mielestäni angel policy pitäisi aina olla selvillä tukkureilla, mistä kauppiaat tavaransa ostavat ja myös antaa suora linkki laittettavaksi leimasinkauppaan mukaan, mistä ostajat voivat sitten itse tsekata eri valmistajien leimasinten kohdalta mikä on tilanne. Tätä asiaa selvitettäessä tuli ilmi, että tukkurilta ei mitään tietoa saanut, vaan piti onkia syvemmältä.

Leerén tytöt kaffella

Vähän paperinarua, vanhaa pitsiä, kangasruusuja ja hyvää seuraa :)
Purppurataivaasta löysin tämänkin Leeré Aldrichin suunnitteleman leimasimen. Hyväntuulisen oloinen tunnelma. Pitäisi varmaankin laittaa tähän perään Stamping Bellan tytöt, joissa on aivan sama aihe, mutta neitojen muodot ja hymyt vaan ovat vähän erilaiset.

Leeré Alrcihin leimasimet ovat Stampavien tuotantoa ja jos aikoo näistä leimasimista tehdä kortteja myyntiin, kannattaa kysyä lupa siihen. Leeré oli hyvin suostuvainen kun vajaa viikko sitten kyselin hänen angel policyaan ja kysyi, että riittääkö 200/vuosi/leimasin? Kertoi myös miten mukavalta tuntuu kun lupaa kysytään, kun niin harva niin tekee vaikka pitäisi.
Kyllä riittää minulle ainakin vallan hyvin, koska en tee kuin muutaman kortin yhdestä leimasimesta.

Sarah Kayn leimasimet

Aina välillä putkahtavat esiin angel policy-asiat eli saako leimasimella leimattuja kortteja tehdä myyntiin. Minulta kysyttiin asiasta hetki sitten enkä osanut vastata, kun en ole vielä Kayn kuvista kortteja tehnyt.
Olen etsinyt ja etsinyt pitkään Sarah Kayn angel policy-tietoja, mutta mistään en löydä sellaista tietoa, että niitä saisi tehdä myyntiin.
Rachelle Ann Millerin Sugar Nelliet löytyvät, mutta Sarah Kayta ei mistään. Tästä on pakko tehdä päätelmä, että ei saa ja pidän vielä kuvat jäissä ennenkuin alan niistä kortteja tekemään.

Onko jollain parempaa tietoa asiasta kuin minulla?

Edit: Maijulta tuli heti vastaus. Ja se on, että EI ja varmennus omaan käsitykseeni siitä, että en ole väärin ymmärtänyt. Siis ei Sarah Kayn kortteja muuta kuin omaksi ilokseen kortteihin toistaiseksi.

Rahasta tai periaatteestahan leimasinten suunnittelijoilla tässä tietysti on kysymys. Leimasinten menekkiin tällä varmasti on suurikin merkitys. Harvalla kortintekijällä on varaa ostaa kallista leimasinta vain yhden kortin tekemistä varten. Kortin saa paljon halvemmalla valmiina. Lisäksi leimasin on vain yksi tekijä kortissa. Korttiin tarvitaan pohjakartonki, kuori, erilaisia liimoja ja värejä, taustapaperit, tekstit sun muut tilpehöörit. Miten paljon kukin haluaa korttiinsa tavaraa laittaa.
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että copyrightin omistajalle ei tehdas tarjoa tarpeeksi rahaa, että leimasin saataisiin angel policy-listalle.
Huh, tulihan vuodatus, mutta alkoi ketuttamaan.

Edit 3.5.2009 Tekijänoikeuspolitiikka on muuttunut. Maiju on juuri tehnyt postauksen tästä.
"

• oltava käsinleimattuja
• enintään 100 kuvaa per leimasin
• myynti sallittu ainoastaan pienimuotoisissa tilaisuuksissa (myyjäiset, paikalliset messut, hyväntekeväisyystilaisuudet)
• kortin taakse on merkittävä tekijänoikeusmerkintä esim. "leimasin SARAH KAY design (C) John Sands (Australia) Ltd"

Hempeilyt sikseen

Teki mieli tehdä jotain reipasta. Saas nähdä kenet pelästytän tällä :) Whipper Snapperilla on paljon kivoja leimasimia, mutta ainakin oman tietoni mukaan niillä leimattuja kortteja ei saa tehdä myyntiin :(
Oranssin ruskehtava taustapaperi on Core'dinationsin ColorCore Cardstockista ja kuvioitu parilla cuttiksen kohokuviointitaskulla. Raspasin pilkut esiin santapaperilla.
Omista leimasimista-projekti on edennyt mielestäni kohtuullisen hyvin. Tämäkin leimasin on ollut vuoden odottamassa vuoroaan.

Nuorelle miehelle leimattua piinaa

Tämän Jens Pind eli Piina -kaulaketjun saa komea nuori mies äidiltään joululahjaksi. Omasta mielestäni tämä on yksi kauneimmista ja näyttävimmistä ketjumalleista.

Harva ostaja taitaa tietää, että hopean pitää olla leimattua kun sitä hopeana myydään yli 10 grammaa hopeaa sisältävissä koruissa. Koruissa olevia kiviä ei tähän painomäärän lasketa mukaan. Myyjä tämän kyllä tietää.
Tuotteesta pitää löytyä hopean pitoisuusmerkintä (koruissa 925, ruokahopeissa 830) ja tekijän vastuuleima (minulla EVI). Jos ranne- tai kaulaketju on tehty kokonaan hopeasta, niin harvemmin sen paino jää alle 10 gramman. Esimerkiksi tämä kaulaketju, jonka pituus lukkoineen on 43,5cm painaa 62g (todella painava, mutta kyllä siihen varmasti tottuu :) ja pieniranteisen naisen ranneketju samalla ketjumallilla (ketjun kokonaispituus 18,5cm) painaa 24g. Selitys löytyy isohkoista lenkeistä ja paksusta hopealangasta.

Leimausoikeudet anotaan Turvatekniikan keskukselta eli Tukesilta, jonka luvan ja rekisteröinnin perusteella sitten hankintaan punsselit, joilla tekijä leimaa tuotoksensa. Lupa pitää uusia muutaman vuoden välein. Lupa ja punsselit eivät ole aivan ilmaisia, joten tämä näkyy tietysti korujen hinnassa.

Tukesin valvojat kiertävät isoissa myyntitapahtumissa, lähinnä messuilla, tarkastamassa tuotteita ympäri maata. Esimerkiksi pikkukylien myyjäisissä heitä ei näy ja niissähän tätä leimaamatonta hopeaa uskaltaa sitten myydä ilman tarkastajan pelkoa.
Mielestäni on hyvä, että tätä valvotaan koska kerran luvatkin vaaditaan. Jokainen tekijä on vastuussa tuotteistaan ja leiman perusteella pystytään tekijä selvittämään myöhemmin jos halutaan. Mukava olisi tietysti myös vuosileima, jolla saisi korulle tarkan valmistusajankin, mutta sitä en nyt ole hankkimassa :) Antiikkia antiikkia -ohjelmassahan Wenzel Hagelstam aina tarkastaa hopeat ja tinat luupillaan ja kertoo leimoista tarkasti pitoisuusleiman, kuka, milloin ja missä on tuotteen tehnyt.
Tukes ei myönnä samoja kirjainyhdistelmiä kuin yhdelle tekijälle.

Jos hankkii leimaamattomia koruja niin se on vähän sama asia kuin ostaisi Arabian astioita ilman leimoja. Itse tietää todennäköisesti mitä on ostanut, mutta ilman leimoja ne ovat arvottomia. Kaikkihan eivät tällaisesta välitä, mutta oikeastaan tässä on kysymys kuluttajansuojasta. Korun tekijä leimoillaan vastaa tuotteen aitoudesta ja laadusta.
Hys-hys -hopeaa ei siis kannata ostaa. Tarkoitan tällä seuraavaa lausetta: .. näinhän ei hopeaa saisi myydä, mutta kun sanon että tämä on vaan metallia (vaikka tiedätkin että tämä on hopeaa) niin voin myydä tämän ja hintakin on tosi edullinen...

Aivan eri juttu on se, kun harrastajat tekevät hopeakoruja itselleen. Niitähän ei ole tarkoitetukaan myyntiin ja tekijä itse tietää korunsa arvon itselleen. Tällainen koru arvotetaan aivan eri tavalla.

Nimileimarekisteristä on helppo tarkastaa kenellä on leimausoikeudet tai kenen leimasta on kysymys, kun sen korustaan löytää. Yleensä se on lukosta lukien toisessa hopealenkissä ja tämä leimarengas ei ole avattava, vaan kiinni juotettu rengas. Näin ainakin minulla.

Koruntekijät ostavat hopeansa ja lukkonsa + muun oheismateriaalin hyvämaineisista, tunnetuista liikkeistä. Näillä ei ole varaa myydä aitona epäaitoa, koska sana kiertäisi hyvin nopeasti ostajien keskuudessa.

Ja sitten tietoa hopeapitoisuuksista ja allergioista:

Kaikkein yleisin hopeakoruissa käytetty hopea on ns. sterling-hopeaa. Sterling-hopean hopeapitoisuus on 92,5% puhdasta hopeaa, loput 100%:sta ovat muita materiaaleja, lähinnä kuparia. Puhdas hopea aiheuttaa erittäin harvoin allergiaa tai oireita, mutta jo 7,5% muita metalleja saattaa aiheuttaa oireita.
Hienohopeassa hopeapitoisuus on 99,9%. Koruissa hienohopeaa löytyy ohuista materiaaleista, lähinnä hopealangasta virkatuista koruista.

Korukullassa, esim. 14 karaatin kullassa puhdasta kultaa on vain 58,8% ja loput ovat seosaineita kuten hopeaa ja kuparia. Toisin sanoen hyvin usein vaikkapa kaksi grammaa painavissa kultaisissa korvakoruissa on enemmän allergisoivaa materiaalia eli kuparia (puhdas hopeahan harvemmin allergisoi) kuin sterling-hopeassa. Eli jos et käytä yli 22 karaatin kultakoruja, niin saat allergiaoireita todennäköisemmin kulta- kuin hopeakoruista.

Pitkä juttu, mutta toivottavasti tämä tietoisku selvensi tätä asiaa.