Susi-istutus

On ollut väliviikonloppu hopeakorukurssilta, joten päätin yrittää aivan itse. Kivenistutusvälinettä ei ollut, joten tuunasin sellaisen isännän työkalupakista takavarikoimastani ruuvimeisselistä. Pakko sanoa, että aivan käypänen tuli. Kivenistutus oli siis se juttu, mitä halusin ehdottomasti kokeilla, koska edelliseen granaattisormukseen on tulossa kaveriksi rannerengas, johon on aikomuksenani istuttaa kolme granaattia.
.
 

Rungon sormukseen tein omista sulatushopeistani ja visio oli tehdä ametistiin jonkinasteinen korotettu tausta istukalle. Kiven istukalla on alustana kaksi soikeaa, litteäksi taottua soikiota. Erilaisia seikkailuja koin ensin rungon ja kiven istukkasysteemin kanssa. Ei ollut aivan helppo saada istukkaa oikeaan asentoon runkoon nähden ja juotospaloja pysymään oikeissa paikoissa. Ei ollut varmaan kaukana etten olisi sulattanut koko sormusta. Siis useita juotosyrityksiä ja keitoksia sitruunahappoliemessä ennenkuin juotos piti.

Nyt tiedän ilmeisesti myös mitä hiertäminen on. Tutustuin kunnolla dremeliini kun hioin sillä osaa kiven hopea-alustasta auki, että sain sen tarpeeksi syvälle istukkaan. Pysyi kivi siellä lopulta ja kun otin sormuksen pois ruuvipenkistä istutuksen jälkeen totesin, että kivi nököttää "nokallaan" istukan toisessa päässä. Siinähän nokittelee, sopii niinkin. Muistan varmasti toisen kerran tsekata, että kivi on kuten pitääkin. Ei mennyt naputukset kellotaulun mukaisesti aloituksin 12-6, 3-9 jne. kuten olisi pitänyt että istutus olisi mennyt oikein.

Sormus pysyy koossa ja kivi on siellä missä pitääkin, vaikka vähän vinksallaan. Tärkeintä oli, että opin varmasti jotakin tästä omin voimin tekemisestä ja kyllä tästä käyttösormus tuli.

Granaattisormus

Kivi on granaatti ja sormuksen metalli 925 -hopeaa.

Sormuksen aihion sahasin hopealevystä, jota valmistui Somerolla Jämähopeat -kiertoon kurssilla. Samasta hopeasta tein kiven istukan. Sormuksen rungon teosta voin kertoa sen verran, että se oli homman helpoin osa. Istukka valmistui kuten sormus, mutta juotoksen kanssa oli pikkuisen ongelmia, koska vasta kolmas juotos piti kehyksen kasassa. Kehys ei ole mitenkään suuren suuri, koska kiven halkaisija on 10mm. 

Kehyksen juotin hopealevyn päälle ja sahasin sen jälkeen ylimääräiset kulmat pois. Istukan juotin runkoon kiinni ja sahasin sopivan korkuiseksi istuttamista varten. Vielä hionnat kolmiosahalla ja varsinainen kiven istutus voi alkaa. Granaatin pohja on aavistuksen verran kupera, joten kivi tahtoi liikkua pikkuisen ankarasta naputuksestani huolimatta. Nyt se kuitenkin istuu napakasti. 

Vielä viimeiseksi rättilaikalla kunnon kiilto istukkaan kiven ympärille ja rosoa runkoon, niin sormuksesta tuli mieleiseni. Kyllä se on nätti, mutta aikaakin siihen meni.
- kirjoittelen näitä hopeajuttuja lähinnä siksi, että ne toimivat "muistilappuina" kun toisen kerran teen näitä

Tämä siis valmistui Wahren-opiston hopeakorukurssilla ja vetäjänä toimi Tero Pelto-Knuutila. Mukava oli myös tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja kurssi jatkuu kahden viikon kuluttua. Suunnitelmissa olisi tehdä rannerengas.

Helisevä hopeasormus

 kuva 1

 kuva 2

Lopultakin tuli syksystä asti odottamani viikonloppu, jolloin alkoi Wahren Opiston hopeakorukurssi. Tero Pelto-Knuutila PajaKullasta toimi vetäjänä ja pitää sanoa, että olipa taas innostava kurssi. Kiitos Terolle ja kurssikavereille.

Historiani ensimmäinen hopeasormus on valmis. Sormuksen teko alkoi sahaamalla 1 mm:n hopealevystä varsinaisen sormuksen ainekset. Hopea vaati hehkutusta, harjaamista, ruusuvettä, juottamista, viilaamista, sahaamista, naputtelua sormuspinnassa, viilaamista, skaavarin käyttämistä, viilaamista, viilaamista, viilaamista, hiomista kuudella eri hiomapaperilla ja viimeksi sormus hiottiin viellä dremelin avulla huopalaikoilla. Seuraavaksi tein kolme halkaisijaltaan vähän suurempaa pikkurengasta 1mm:n langasta, kuin mitä sormus oli (kuva 1). Samat kuviot kuin isomman sormuksenkin kanssa ja viimeiseksi takominen. Kaikissa kolmessa pikkusormuksessa on erilaisiksi taotut pinnat. Viimeiseksi avasin sormuksen reunat isoon kuulalaakeriin lyömällä, kapeat renkaat punoin yhteen Oili-ketjun malliin ja jätin liikkumaan vapaasti sormuksen keskelle. Siis sormus alimmaiseksi, seuraavaksi kuula ja vasaralla lujasti päin. Kyllä ne suut siitä pikkuhiljaa levenivät.

Olipa kivat kaksi päivää ja tästä tuli suosikkisormukseni ainakin vähäksi aikaa. Kahden viikon päästä Wahren Opiston kurssi jatkuu ja mietin tässä mitä seuraavaksi siellä tekisin.

Ensi viikonlopuksi ilmaantui jämähopeakurssi Somero-Opistolla ja siellä menee sitten sulatukseen hopean jämät ja käyttämättä jääneet hopeakorut saaden uuden elämän hopealankana ja saattaapi hopealevyäkin tulla, mistä voisi tehdä uusia sormuksia. Kuka tietää vielä :)