Helisevä hopeasormus

 kuva 1

 kuva 2

Lopultakin tuli syksystä asti odottamani viikonloppu, jolloin alkoi Wahren Opiston hopeakorukurssi. Tero Pelto-Knuutila PajaKullasta toimi vetäjänä ja pitää sanoa, että olipa taas innostava kurssi. Kiitos Terolle ja kurssikavereille.

Historiani ensimmäinen hopeasormus on valmis. Sormuksen teko alkoi sahaamalla 1 mm:n hopealevystä varsinaisen sormuksen ainekset. Hopea vaati hehkutusta, harjaamista, ruusuvettä, juottamista, viilaamista, sahaamista, naputtelua sormuspinnassa, viilaamista, skaavarin käyttämistä, viilaamista, viilaamista, viilaamista, hiomista kuudella eri hiomapaperilla ja viimeksi sormus hiottiin viellä dremelin avulla huopalaikoilla. Seuraavaksi tein kolme halkaisijaltaan vähän suurempaa pikkurengasta 1mm:n langasta, kuin mitä sormus oli (kuva 1). Samat kuviot kuin isomman sormuksenkin kanssa ja viimeiseksi takominen. Kaikissa kolmessa pikkusormuksessa on erilaisiksi taotut pinnat. Viimeiseksi avasin sormuksen reunat isoon kuulalaakeriin lyömällä, kapeat renkaat punoin yhteen Oili-ketjun malliin ja jätin liikkumaan vapaasti sormuksen keskelle. Siis sormus alimmaiseksi, seuraavaksi kuula ja vasaralla lujasti päin. Kyllä ne suut siitä pikkuhiljaa levenivät.

Olipa kivat kaksi päivää ja tästä tuli suosikkisormukseni ainakin vähäksi aikaa. Kahden viikon päästä Wahren Opiston kurssi jatkuu ja mietin tässä mitä seuraavaksi siellä tekisin.

Ensi viikonlopuksi ilmaantui jämähopeakurssi Somero-Opistolla ja siellä menee sitten sulatukseen hopean jämät ja käyttämättä jääneet hopeakorut saaden uuden elämän hopealankana ja saattaapi hopealevyäkin tulla, mistä voisi tehdä uusia sormuksia. Kuka tietää vielä :)