Tässä lopputulos, valmis rannekoru hopealusikoiden "pesäosista". Väliketjut kokosin Oili-ketjuna. Pesissä näyttää olevan aika hyvät heijastumat kuvaajasta, mutta kuvat varmaan selventyvät kun laitan tämän vielä kiillotusrumpuun pyörimään toviksi :). Tasottuvat vähän lukkojen epätasaisuudetkin.
Lukon tein lusikanvarresta.
Tässä lukon toinen puoli.
Tämä viikonloppu on mennyt mukavasti Somero-opistolla "Jämähopeat kiertoon" -kurssilla. Vetäjinä kurssilla olivat Arja Perälä ja Tero Pelto-Knuutila. Harjoitukset Teron kanssa jatkuvat taas ensi viikonloppuna Wahren Opistolla Forssassa ja mielessä on jo jonkunlainen haave siitä, mitä ehkä valmistuu.
Tänä viikonloppuna suunnitelmissa oli sulattaa hopealanganpätkät ym. muut harjoittelutapaukset. Tämä onnistuikin hyvin, sillä valun jälkeen sain valssattua hopeat pariksi hopealevyksi, joista myöhemmin voi sahata vaikkapa sormus- tai rannerenkaan runkoja. Siis alku meni tosi hyvin.
Ylhäällä alimmainen kuva on toisesta projektista minkä piti onnistua "tost noin vaan". Taas huomasi, että luulo ei aina ole tiedon väärtti. Ajatuksena oli tehdä Musla-lusikoiden päistä vyötiäistyyliin rannerengas missä ei olisi lenkkejä näkyvissä, vaan tarkoitus oli tehdä neljän yhteen juotetun palan jälkeen sarana ja yhdistää palat saranoilla toisiinsa. Palat sulivat toisiinsa ennenkuin juotospala, joten ei onnistunut. Tähän on Terolla olemassa jokin ässä hihassa, jota kokeillaan toiste.
Pesäosista en ollut lainkaan innostunut tekemään periaatteessa yhtään mitään, mutta Arjalla oli kuva aiemmin toteutetusta rannekorusta ja aloin pikku hiljaa lämmetä ajatukselle, jos sittenkin, kun varsinainen ajatus meni mönkään. Aiemmin tehtyä mukaellen sitten tein omani, samanlainen siitä ei tietenkään tullut. Näyttää ranteessa aika kivan näköiseltä mielestäni.
Opin jopa tekemään itse lukon. Oppia tuli mahdottomasti tämänkin viikonlopun aikana. Tieto ei ainakaan tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, vaan lisäsi innostusta. Työvälineitä ja materiaaliahan tietysti on, nyt vaan toteuttamaan.