Muutaman kortin saimme eilen aikaiseksi apulaisen kanssa ja tässä niistä Penny Blackin kissat.
Korttiaskartelijan tärkein apulainen Aku. Surutti kun Aku makasi lattialla yksinään minun väkertäessäni kortteja. Kyllähän nyt askartelupöydästä voi kolmanneksen siistille koiralle irrottaa. Aku ottaa tässä ulospäin katsellessaan koko risteyksen liikenteen haltuun ja bonuksena on lintujen ruokkimispaikka ikkunan alla. Kyllästyttyään katselemaan ulos ja levätessään hän kääntyy toisin päin. Kuono ja tassut tulevat kyllä yleensä muutaman sentin minun reviirilleni, mutta eiväthän ne paljon tilaa vie :)
4 kommenttia:
Voi - sinulla on hurmaava apulainen.
Korttisi on kaunis. Niin kuin niin kuin muutkin korttisi. Olen kyllä poikennut aina välillä blogissasi - kommentoimiseen ei ole vain aina ollut aikaa.
Kyllä on kaunis tämä kortti niinkuin muutkin korttisi. Ihana apulainen tuo Aku. Eikö siellä teillä ole yhtään kuraa kun täällä ei minun hoitokoirani kyllä ole enään alkuunkaan valkoinen niinkuin oli tänne tullessaan.Ei puhdista pelkkä vesi noin kauniiksi.Mukavaa viikonloppua teille molemmille ja pianhan me nähdäänkin pitkästä aikaa, kivaa.
Käyn minäkin edelleen vakituisesti katsomassa ihania korttejasi, kommentoimaan olen ollut kovin laiska.
Pikku apulaiset ovat askartelussa kivoja, jos noin rauhassa pysyvät omalla tontillaan. Artun nenä ei kyllä pysyis poissa askartelutavaroista. Se joutuu ainakin toistaiseksi askartelemaan lattialla, omilla materiaaleillaan ;)
Voi kuka "mamman" kulta se se siellä on... (muista lässyttävä ääneni).
On se vaan niin sulonen ihanuus. Voin kuvitella tilanteen kun tunkee sitä tassua ikään kuin sun reviirilles ;)
Kaunis on sinun korttisikin.
Lähetä kommentti