Askartelutila

Uusi odotettu blogi on nähnyt päivänvalon. Pahasti askarteluun addiktoituneilla on varmasti säilytysongelmia tarvikkeiden kanssa, mutta tytötpä perustivat blogin, jossa ongelmia ratkotaan ja vinkkejä annetaan. Onnea uudelle blogille! Blogittajathan ovat jo vanhoja tuttuja :)

Hyvää tulevaa ystävänpäivää

Käyttämättömistä varastoista löytyi muutama Graphic 45:n kuva-arkki. Tämä pikkukuva on arkista "Sweetheat of Mine". Taustaan leimasin ja embossasin kullalla Magnolian kiehkuroita ja sydämet. Thanks-leimasin on Inkadinkadon ja leimasin sen Stazonin Timber Brownilla. Lehtileikkuri on L-Em. Pitsi Kort&Godtista, kukat Wild Orchidista. Mitä vielä puuttuu? - reunukset Spellbindersin.
Kerrankin oikein tuoteseloste.

Siispä Hyvää huomista Ystävänpäivää kaikille! Yhtään korttia en taaskaan postittanut.

No pain no gain

Kiirettä pitää ja välillä tuntuu, että asento on kuvan mukainen.

Leimasimen Gladysin puin pilkkupaperilla. Tekstin kehys on Prima marketingin ja kulmaleimasimet Stmpelgledenin setistä. Perhosen stanssasin MS:n leikkurilla ja embossasin kimaltelevaisella kullalla; Stamp'n Stuffin Gold Opaque näyttää olevan väri.

Esikoiskirjailija Jonna Ristimäki

"Kirjaprosessi -työtä, tuskaa ja satunnaista iloa

(Viimeistelen tämän, kunhan aikatauluni antaa myöten.)

Olin vasta 13-vuotias, kun saatoin jo kunnialla sanoa, että olin kolunnut Laihian kirjaston nuorten-osaston melkein tyhjiin. Jäljelle olivat jääneet heppakirjat ja jotkin sen aikaiset inhokkini. Rakastin lukemista enemmän kuin mitään muuta, sillä kirjoihin saattoi paeta harmaata arkea, jota pakenen vieläkin.

Kuitenkin varsinainen sysäys kokonaisen kirjan tekemiseen lähti liikkeelle, kun minut "pakotettiin" katsomaan Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ihastuin Tolkienin luomaan maailmaan, ja vaikka olin vannoutunut Potterholisti, aloin hellentää otettani siitä. Kirjoittaminen oli vuosien varrella kypsynyt lukemisinnostukseni myötä ja se oli puhjennut kukkaan yläasteella korvaamattoman ihanan äidinkielen opettajani ansiosta.

Tiesin, miten J.K.Rowling oli kirjansa alkumetreillä kirjoittanut kahvilassa, joten 'yhtään häntä huonompana' päätin minäkin alkaa raapustaa muistiinpanoja ja lyhyitä dialogeja vihkoon linja-autossa, jolla kuljin koulun ja kodin väliä. Tuo vihko on yhä tallessa, vaikka siirryin kirjoittamaan vanhalla window 98:lla. Silloin kirjoittaminen tuntui helpolta ja nopeasti etenevä tarinani oli jo yli puolen välin, kun ensimmäinen tuntuva vastoinkäyminen sattui. Koneen kovalevy "kaatui", eikä sitä enää saanut "pystyyn" kenenkään avulla. Tietenkin, olin tallentanut tuota raakilettani, joksi sitä nyt kutsun, monesti vanhalle korpulle, mutta sekin osoittautui "vialliseksi". Näin ollen minulle jäi monen kuukauden uurastuksesta käteen 100 ensimmäistä sivua.

Ehdottomana ihmisenä lopetin kirjoittamisen tykkänään ja keskityin muunlaisiin asioihin. Sellaisiin jotka veivät ajatukseni pois siitä pahvilaatikosta, joka on vieläkin täynnä keskeneräisiä keskusteluja, kuvailuja, piirrustuksia ja raapusteluja. Kehitin kirjoittamistani toista kautta, vaikken siitä niin pitänytkään. Minun tuli laatia referaatteja, mielipidekirjoituksia, essee-tekstejä ja tekstianalyysejä. En kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni niissä teksteissä. En samalla tavoin kuin tässä.

Suoritin hurjalla vauhdilla lukioni ja vain päivä tai pari viimeisistä yo-kirjoituksistani lensin päätä pahkaa Lontooseen, jossa lastenhoitajaa tarvitseva perhe jo odotti minua. Koko ikäni olen rakastanut kaikkea Lontoossa, joten tämä elämys täytti lähes kaikki toivomukseni. Lähes.

Minulla oli onnea, kun pääsin perheeseen, joka ei elänyt Lontoon sydämessä vaan maalla keskellä luontoa. Olin ainoa suomalainen koko kylässä, ja sain hurjasti kannustusta ja apua perheeni isovanhemmilta kirjoittamiseni suhteen. Etenkin isoäidillä oli minuun suuri vaikutus. Hänellä tulee aina olemaan oma erityinen paikka sydämessäni, sillä koskaan hän ei pääse luokseni tänne Suomeen.

Tuon ikimuistoisen kokemukseni aikana olin salaa alkanut haaveilla kirjani "ehostamisesta". Siispä kannettava tietokoneeni mukanani uppouduin jälleen Ikimaahan, vaikkei se sillä nimellä tuolloin vielä kulkenutkaan. Kirjoittaminen väistyi leikkien ja siivoamisen alta, mutta silti saatoin löytää pieniä, yksityisiä hetkiä, jolloin näppäilin uutterasti tarinaani eteenpäin. Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin olin olettanut. Ehkä vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja minä koin, että se ensimmäinen raakile oli kammottavin kirjoittamiseni tuotos, jonka olin nähnyt. Korjasin miltei kaiken, paitsi juonen ja sitäkin sorruin virittämään.

Jatkoin kirjoittamista pääsykoekirjojen lukemisen ohella ja pian ensimmäinen osa oli valmis. En kuitenkaan pysähtynyt siihen, sillä jossain matkani varrella olin hahmotellut kolme osaa, joista minun tuli laatia raakileet, ennen kuin saatoin taas paneutua esikoiseni viimeistelyyn. Sen huomaan olleen kaikista rankoin työ, sillä olen turhankin ankara omia tekstejäni kohtaan. Vieläkään en ole niihin kokonaan tyytyväinen, ja meni monta liuskaa, monta lasta printteri ehti sylkeä syliini, kunnes lopulta sain puhelun. Joku muukin oli kiinnostunut kirjastani. "

Tämä oli suora lainaus Jonnan blogista Kirjailijan kätkö Ikimaa, jossa hän kertoo kirjasta ja kirjoittamisestaan.

Minä sain kirjan eilen ja aion tämän nuorten romaanin lukea. Potterit ovat jääneet lukematta, mutta jospa aloittaisin tästä ja sukellan seikkailuihin Ikimaahan. Tuskin se huonompi on :) ja kaksi kirjaahan sarjaan on vielä luvassa.

Kirjaa myy Nordbooks. Tässä on kiva lahjaidea nuorelle väelle.

Tälle päivitykselle kirjasta on kyllä ihan oma syynsäkin. 21 -vuotias esikoiskirjailija Jonna on nuoremman poikani hyvä ystävä ja halusin laittaa pienen mainoksen kirjasta, koska uudelle kirjailijalle on näkyvyys tärkeää.

.. värisävyt tuossa kirjan kansikuvassa ovat aivan pielessä kun skannasin kannen.

Kuumetta

Pikaista paranemistakin olisi teksti voinut olla, mutta toivomus oli iloisemmasta.

Lila neito

Rauman blogitapaamisessa sain leimata muutaman kuvan tällä Rubber Romancen leimasimella. Kiitos kovasti. Jos jollakin on tämä ylimääräisenä, niin olisin kiinnostunut sen ostamaan. Muutkin ko. valmistajan leimat kiinnostavat.

Tausta on tapettikirjasta jälleen. Se oli tällä kertaa boordina. Nauhan pujotin Spellbindersillä stanssattuun "nauhakujaan".

Sydänystävälle

Aivan heti ei taaskaan löytynyt sopivan sävyistä kartonkia reunoille, joten etsiskelin tapettikirjoista. Melkein oikea sävy löytyi, joten lisäsin reunoille Mementon mustetta. Se ei sitten kuivunut kuumentamallakaan. Ripottelin kultajauhetta päälle ja sulatin sen kuumailmapuhaltimella, niin johan jäi mustekin kiinni. Pinnasta tuli kivan eläväinen tapetin ansiosta.
Kulmat ovat halkaistuja stanssikoristeita, jotka taas vaihteeksi embossasin. Kohokuvioinnin taustaan tein cuttiksen taskulla. Ruusun leimasin vihreällä ja mustalla, embossasin värittömällä ja väritin vesiväreillä. Loppusilauksen tein lehtiin ja varsiin Glossy Accentilla ja kukkiin laitoin Sticklesin punaista glitteriä.

Punaviiniä

Kiitos ihanista kommenteista ja mukavaa sunnuntaita.

Stanssilaatikon kaivelu jatkuu ja tässä Spellbinderin pitkä lehtistanssi. Onnittelun taustaan käytin kahta eri stanssia.
Leveää satiininauhaa Forssasta Kankaisista ja kukat Wild Orchidista Englannista. Ruusut kyllä taitavat olla Angelasta.
Reunustan väritin Mementon Lilac Posies-leimasinvärillä ja embossasin värittömällä. Satiininauha mielestäni vaati vähän juhlavamman reunan kaverikseen.
Just kun Maiju teki hyvän tutorialin kukkien asettelusta, niin menin ja laitoin kukat ihan sekaisin :)

Laululintu

Tämä on viime viikonlopun tuotoksia. Kerrassaan tykkään tästä leimasimesta.

Liljat

Liljat olen leimannut Distress Inkeillä ja embossannut värittömällä. Kauan saivat olla leimattuina, kunnes eilen sain niistä kortit aikaiseksi.

Tapettikirjat piti heittää jo aiemmin pois, mutta nyt kiittelin, että nekin olivat vielä tallessa. Ei nimittäin koskaan tahdo löytyä oikeansävyisiä taustapapereita, mutta kirjoissahan niitä on hurumykket. Koristeen rusettiin tein Sayilasta hankkimistani naisen sivukuvista ja niihin taustat stanssasin ja embossasin paksusti kultajauheella. Alimmaisessa on höyhen elävöittämässä muuten aika tasaista taustaa. Höyhenet olivat jo melkein unohduksissa, mutta Maijuhan taas oli niitä käyttänyt ja muistuivat siitä mieleen.

Väriä en halunnut liljoihin laittaa muuta kuin kultaa glitterinä. Ylimmäisen kortin nauha on satiinia ja alimmaisen organzaa, molemmat kultanauhoilla koristeltuna.

En nyt ole aivan varma oliko tämä leimasin I Brake for Stampsin, mutta sieltä löytyy ainakin vastaavia.