Kahdeksan huopaa, mallina Lankavan Hilma

Kahdeksan niitä sitten kaikkiaan tuli. Pieni ei ole edelleenkään mitään, eikä vähän kaunista.
Tänä vuonna useampi läheinen täyttää pyöreitä tai on juuri täyttänyt
Mitä antaa lahjaksi ihmisille, joilla on jo kaikkea? No, ajattelin että aikaa ja jotain lämmintä.
Leveys näissä  on 138cm ja pituus ilman hapsuja mitattuna 200cm. Materiaali 100% villaa.
En aio vähään aikaan kutoa huopia 😇
Corona-virus jyllää ja sisätilat kutsuvat meitäkin. Varastossa on runsaasti kankaita ja ajatus on ommella paljon vaatteita 21.3. Vuoden täyttävälle pojan pojallemme Dantelle. Edellisistä lapselle ompeluista onkin jo kohta aikaa 30 vuotta, joten onkin korkea aika kaivaa saumuri ja ompelukone esille.

Uusi alku

Aikaa harrastuksille alkaa olla nyt aivan riittävästi kun eläke häämöttää hetken päästä ja nyt lomailen. Saisikohan tätä blogiakin päivitettyä pitkästä aikaa kun samalla opettelee uuden läppärin käyttöä. MacBook Air on opettelussa myös.

Lisää harrastuksia on tullut ja piti oikein blogin nimikin muuttaa. Korttien ja korujen teko on ollut jäissä viime ajat, mutta kankaankudonta ja kehrääminen ovat tällä hetkellä hetkellä in. Näistä tulee varmaan pikku hiljaa juttua tännekin.

Tässä ensin poppanaa mitä olen kutonut Jokiläänin kansalaisopistossa. Opettelen uudestaan näitä kankaankutomisjuttuja vuoden 1982 jälkeen ja kivalta tuntuu.

Tästä tuli varsin kiva keskipöydän liina joulupöytään.

Harrastuksen aiheet muuttuneet, taas

Pitäisiköhän harkita blogin nimenmuutosta. Harrastuksen aiheet muuttuvat epäsäännöllisen säännöllisesti. Ensin hurahdin kehräämiseen 😏 ja sen jälkeen kuin luonnollisena jatkumona kutomiseen. Kangaspuilla.

Muutama matto on valmiina. Kuuden lampaan villan odottavat kehräämistä 😜

Iris

Lieviä vaikeuksia kuvan siirrossa.- lopultakin onnistui. Picasa pitäisi varmaan asentaa uudelleen, mutta näin tulee harjoiteltua Windows kasin erikoisia omituisuuksia.

No niin, aurinkoista kevättä kaikille! Huhut siitä, että olisin lopettanut korttien teon ovat suuresti liioiteltuja :D Inspistä ei vaan ole ollut, mutta mieli olisi ollut tehdä niitä jo pitkään. 3.3.2013 olen tehnyt/päivittänyt blogiin edellisen kortin, joten vuosipäivää tässä voisi melkein viettää.

Leimasimen valmistajasta minulla ei ole tietoa, mutta väritin kuvan Distres Markereilla, leikkasin irti ja kohottelin liimatäpeillä. Glossy Acentia lisäsin pikkuisen kuvien keskustaan ja myös sisin kehys on kohotettu 3d-teipeillä. Rusetti on paperinarua.

Ametistikorusetti

Tehdasvalmisteisesta papu- ja kuulaketjusta tehty setti, jossa kivet ovat ametisteja. Kuulaketjusta tein vielä vähän pidemmän yksinkertaisen kaulaketjun tämän kaulakorun kaveriksi.

Mm. Kalevala Koru käyttää näitä valmiita ketjuja ja ne ovatkin varsin helppoja käyttää, kun rakentelee koruja.

Ranneketjuun laitoin putkilukon ja tein keskelle umpikahdeksikon, että ketju pysyy leveänä. Varsinainen haaste ja oppimisen paikka oli, miten saan pään kiinni kuulaketjuun. Juottamalla onnistui hyvin.

Oranssi papu

Kissansilmiä ja hopeista papuketjua, mittaa on  145cm.

Jens Pind - Piina

1,5 mm:n hopealangasta 65 cm mittainen piina-kääty

yksityiskohta lukosta

 ja samalla mallilla ranneketju

yo1973

Kaulakoru

rannekoru

Someron lukion vuoden 1973 ylioppilaat kokoontuivat viikko sitten  ja innostuin, kun sopivia koruja ei tietysti ennestään ollut, tekemään pukuuni sopivat uudet kaula- ja rannekorun.

Ag-925 eli sterling-hopea on metalli ja helmet ovat Swarovskin tuotantoa. Tarkoitus oli alun perin laittaa makeanvedenhelmiä, mutta olisin joutunut käyttämään niiden reiän pienuuden vuoksi 0,6mm:n hopealankaa niiden kiinnitykseen, joten päädyin näihin helmiin. Ne ovat muutenkin sopivammat tähän hopeaketjuun, jonka lenkit tein 1,5mm:n langasta 6mm:n veivillä. Renkaat olen juottanut umpinaisiksi. Kaulakorulla on pituutta 46cm.

Juhlat olivat onnistuneet ja ihmeellisintä oli, että joskus 40 vuotta ei tunnu missään. Aivan kuin olisi eilispäivänä lähdetty koulusta eri suuntiin.

Susi-istutus

On ollut väliviikonloppu hopeakorukurssilta, joten päätin yrittää aivan itse. Kivenistutusvälinettä ei ollut, joten tuunasin sellaisen isännän työkalupakista takavarikoimastani ruuvimeisselistä. Pakko sanoa, että aivan käypänen tuli. Kivenistutus oli siis se juttu, mitä halusin ehdottomasti kokeilla, koska edelliseen granaattisormukseen on tulossa kaveriksi rannerengas, johon on aikomuksenani istuttaa kolme granaattia.
.
 

Rungon sormukseen tein omista sulatushopeistani ja visio oli tehdä ametistiin jonkinasteinen korotettu tausta istukalle. Kiven istukalla on alustana kaksi soikeaa, litteäksi taottua soikiota. Erilaisia seikkailuja koin ensin rungon ja kiven istukkasysteemin kanssa. Ei ollut aivan helppo saada istukkaa oikeaan asentoon runkoon nähden ja juotospaloja pysymään oikeissa paikoissa. Ei ollut varmaan kaukana etten olisi sulattanut koko sormusta. Siis useita juotosyrityksiä ja keitoksia sitruunahappoliemessä ennenkuin juotos piti.

Nyt tiedän ilmeisesti myös mitä hiertäminen on. Tutustuin kunnolla dremeliini kun hioin sillä osaa kiven hopea-alustasta auki, että sain sen tarpeeksi syvälle istukkaan. Pysyi kivi siellä lopulta ja kun otin sormuksen pois ruuvipenkistä istutuksen jälkeen totesin, että kivi nököttää "nokallaan" istukan toisessa päässä. Siinähän nokittelee, sopii niinkin. Muistan varmasti toisen kerran tsekata, että kivi on kuten pitääkin. Ei mennyt naputukset kellotaulun mukaisesti aloituksin 12-6, 3-9 jne. kuten olisi pitänyt että istutus olisi mennyt oikein.

Sormus pysyy koossa ja kivi on siellä missä pitääkin, vaikka vähän vinksallaan. Tärkeintä oli, että opin varmasti jotakin tästä omin voimin tekemisestä ja kyllä tästä käyttösormus tuli.

Granaattisormus

Kivi on granaatti ja sormuksen metalli 925 -hopeaa.

Sormuksen aihion sahasin hopealevystä, jota valmistui Somerolla Jämähopeat -kiertoon kurssilla. Samasta hopeasta tein kiven istukan. Sormuksen rungon teosta voin kertoa sen verran, että se oli homman helpoin osa. Istukka valmistui kuten sormus, mutta juotoksen kanssa oli pikkuisen ongelmia, koska vasta kolmas juotos piti kehyksen kasassa. Kehys ei ole mitenkään suuren suuri, koska kiven halkaisija on 10mm. 

Kehyksen juotin hopealevyn päälle ja sahasin sen jälkeen ylimääräiset kulmat pois. Istukan juotin runkoon kiinni ja sahasin sopivan korkuiseksi istuttamista varten. Vielä hionnat kolmiosahalla ja varsinainen kiven istutus voi alkaa. Granaatin pohja on aavistuksen verran kupera, joten kivi tahtoi liikkua pikkuisen ankarasta naputuksestani huolimatta. Nyt se kuitenkin istuu napakasti. 

Vielä viimeiseksi rättilaikalla kunnon kiilto istukkaan kiven ympärille ja rosoa runkoon, niin sormuksesta tuli mieleiseni. Kyllä se on nätti, mutta aikaakin siihen meni.
- kirjoittelen näitä hopeajuttuja lähinnä siksi, että ne toimivat "muistilappuina" kun toisen kerran teen näitä

Tämä siis valmistui Wahren-opiston hopeakorukurssilla ja vetäjänä toimi Tero Pelto-Knuutila. Mukava oli myös tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja kurssi jatkuu kahden viikon kuluttua. Suunnitelmissa olisi tehdä rannerengas.