Granaattisormus

Kivi on granaatti ja sormuksen metalli 925 -hopeaa.

Sormuksen aihion sahasin hopealevystä, jota valmistui Somerolla Jämähopeat -kiertoon kurssilla. Samasta hopeasta tein kiven istukan. Sormuksen rungon teosta voin kertoa sen verran, että se oli homman helpoin osa. Istukka valmistui kuten sormus, mutta juotoksen kanssa oli pikkuisen ongelmia, koska vasta kolmas juotos piti kehyksen kasassa. Kehys ei ole mitenkään suuren suuri, koska kiven halkaisija on 10mm. 

Kehyksen juotin hopealevyn päälle ja sahasin sen jälkeen ylimääräiset kulmat pois. Istukan juotin runkoon kiinni ja sahasin sopivan korkuiseksi istuttamista varten. Vielä hionnat kolmiosahalla ja varsinainen kiven istutus voi alkaa. Granaatin pohja on aavistuksen verran kupera, joten kivi tahtoi liikkua pikkuisen ankarasta naputuksestani huolimatta. Nyt se kuitenkin istuu napakasti. 

Vielä viimeiseksi rättilaikalla kunnon kiilto istukkaan kiven ympärille ja rosoa runkoon, niin sormuksesta tuli mieleiseni. Kyllä se on nätti, mutta aikaakin siihen meni.
- kirjoittelen näitä hopeajuttuja lähinnä siksi, että ne toimivat "muistilappuina" kun toisen kerran teen näitä

Tämä siis valmistui Wahren-opiston hopeakorukurssilla ja vetäjänä toimi Tero Pelto-Knuutila. Mukava oli myös tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja kurssi jatkuu kahden viikon kuluttua. Suunnitelmissa olisi tehdä rannerengas.

Hopearannekoru "Pesä"

Tässä lopputulos, valmis rannekoru hopealusikoiden "pesäosista". Väliketjut kokosin Oili-ketjuna. Pesissä näyttää olevan aika hyvät heijastumat kuvaajasta, mutta kuvat varmaan selventyvät kun laitan tämän vielä kiillotusrumpuun pyörimään toviksi :). Tasottuvat vähän lukkojen epätasaisuudetkin.


Lukon tein lusikanvarresta.

Tässä lukon toinen puoli.

Tämä viikonloppu on mennyt mukavasti Somero-opistolla "Jämähopeat kiertoon" -kurssilla. Vetäjinä kurssilla olivat Arja Perälä ja Tero Pelto-Knuutila. Harjoitukset Teron kanssa jatkuvat taas ensi viikonloppuna Wahren Opistolla Forssassa ja mielessä on jo jonkunlainen haave siitä, mitä ehkä valmistuu.

Tänä viikonloppuna suunnitelmissa oli sulattaa hopealanganpätkät ym. muut harjoittelutapaukset. Tämä onnistuikin hyvin, sillä valun jälkeen sain valssattua hopeat pariksi hopealevyksi, joista myöhemmin voi sahata vaikkapa sormus- tai rannerenkaan runkoja. Siis alku meni tosi hyvin.

Ylhäällä alimmainen kuva on toisesta projektista minkä piti onnistua "tost noin vaan".  Taas huomasi, että luulo ei aina ole tiedon väärtti. Ajatuksena oli tehdä Musla-lusikoiden päistä vyötiäistyyliin rannerengas missä ei olisi lenkkejä näkyvissä, vaan tarkoitus oli tehdä neljän yhteen juotetun palan jälkeen sarana ja yhdistää palat saranoilla toisiinsa. Palat sulivat toisiinsa ennenkuin juotospala, joten ei onnistunut. Tähän on Terolla olemassa jokin ässä hihassa, jota kokeillaan toiste.

Pesäosista en ollut lainkaan innostunut tekemään periaatteessa yhtään mitään, mutta Arjalla oli kuva aiemmin toteutetusta rannekorusta ja aloin pikku hiljaa lämmetä ajatukselle, jos sittenkin, kun varsinainen ajatus meni mönkään. Aiemmin tehtyä mukaellen sitten tein omani, samanlainen siitä ei tietenkään tullut. Näyttää ranteessa aika kivan näköiseltä mielestäni.

Opin jopa tekemään itse lukon. Oppia tuli mahdottomasti tämänkin viikonlopun aikana. Tieto ei ainakaan tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, vaan lisäsi  innostusta. Työvälineitä ja materiaaliahan tietysti on, nyt vaan toteuttamaan.

Helisevä hopeasormus

 kuva 1

 kuva 2

Lopultakin tuli syksystä asti odottamani viikonloppu, jolloin alkoi Wahren Opiston hopeakorukurssi. Tero Pelto-Knuutila PajaKullasta toimi vetäjänä ja pitää sanoa, että olipa taas innostava kurssi. Kiitos Terolle ja kurssikavereille.

Historiani ensimmäinen hopeasormus on valmis. Sormuksen teko alkoi sahaamalla 1 mm:n hopealevystä varsinaisen sormuksen ainekset. Hopea vaati hehkutusta, harjaamista, ruusuvettä, juottamista, viilaamista, sahaamista, naputtelua sormuspinnassa, viilaamista, skaavarin käyttämistä, viilaamista, viilaamista, viilaamista, hiomista kuudella eri hiomapaperilla ja viimeksi sormus hiottiin viellä dremelin avulla huopalaikoilla. Seuraavaksi tein kolme halkaisijaltaan vähän suurempaa pikkurengasta 1mm:n langasta, kuin mitä sormus oli (kuva 1). Samat kuviot kuin isomman sormuksenkin kanssa ja viimeiseksi takominen. Kaikissa kolmessa pikkusormuksessa on erilaisiksi taotut pinnat. Viimeiseksi avasin sormuksen reunat isoon kuulalaakeriin lyömällä, kapeat renkaat punoin yhteen Oili-ketjun malliin ja jätin liikkumaan vapaasti sormuksen keskelle. Siis sormus alimmaiseksi, seuraavaksi kuula ja vasaralla lujasti päin. Kyllä ne suut siitä pikkuhiljaa levenivät.

Olipa kivat kaksi päivää ja tästä tuli suosikkisormukseni ainakin vähäksi aikaa. Kahden viikon päästä Wahren Opiston kurssi jatkuu ja mietin tässä mitä seuraavaksi siellä tekisin.

Ensi viikonlopuksi ilmaantui jämähopeakurssi Somero-Opistolla ja siellä menee sitten sulatukseen hopean jämät ja käyttämättä jääneet hopeakorut saaden uuden elämän hopealankana ja saattaapi hopealevyäkin tulla, mistä voisi tehdä uusia sormuksia. Kuka tietää vielä :)

Menossa

Toisten korttiaskartelijoiden kevätsiivousinnostus on tarttunut ja tämäkin väritetty kuva taustoineen löytyi jostain pinosta vain kasaamattomana. Korttipohja on cabinet ja kuvassa sekä tekstissä ne tärkeimmät. 
Tämä kortti voisi kuvata vaikka "Korttitalkoisiin" menijöitä :)

Piikkareilla jatketaan

Leimasin Hero Artsin Marvellous -collectionin korkkareilla valkoiseen kiiltäväpintaiseen kartonkiin Versafinen mustalla ja embossasin kuviot värittömällä. Väritys on ihan yksinkertaisesti punaisella promarkerilla. Taustan apinoin Maaretin ystävänpäiväkortista eli kohokuvioin viivat vetämällä tuon taustan ruudulliseksi ja embossasin koko hoidon kirkkaalla. 

Setissä on myös teksti "Kick up your heels and have fun!" Vähemmällä korkkarimäärällä se onkin varmaan sopiva teksti kuvaan.

Mansikoita - Strawberry Girl

Toinen lomaviikko on alkanut ja olen saanut aikaiseksi jopa pari korttia. Viime viikolla olin muutaman päivän Budapestissa ja olin iloisesti yllättynyt paikasta. Mitähän se onkaan keväämmällä? Suosittelen Opera Garden hotellia kovasti. Kaikki pelasi hienosti, unkarilaiset olivat ystävällisiä eikä mistään saanut huonoa ruokaa. Hintatasokin oli edullinen suomalaisittain katsottuna. Gellertin kylpylä oli sekin positiivinen kokemus. Gödöllössä käytiin retkellä ja piti tutustua Sissin linnaan, mutta Tshekin presidentti oli pahaksi onneksi varannut linnan siksi päiväksi itselleen.

Kortin tein Mo Manningin suunnittelemasta mansikkatyttö-leimasimesta. En löytänyt leimaani mistään kun piti tarkistaa jotta julkaiseeko Penny Black tätä, leimaamisesta on siis aikaa.  Kuvan väritin Distress Markereilla, kukat ovat kynttilämansetista ja mansikat olen hankkinut kukkakaupan loppuunmyynnistä.

Pilkki -kääty

 

 

Korujen ja kaiken muun tekeminen on edelleen viime aikoina innostanut enemmän kuin korttien teko. Hopealankoja, hopeahelmiä ja muutakin hopeamateriaalia on varastossa ja nyt tein tämän kaulaketjun/käädyn, josta heti tuli kommentti pilkistä. Tuli sitten samalla nimi tällekin korulle.  

Mietin tuota nimeä; kaulaketju vai kääty? Kalevala-koruhan kovasti käyttää kääty-sanaa ja sivityssanakirja määrittelee käädyn näin: "helmet, helminauha, kaulaketju, kaulanauha, ketju." Minusta kääty on jonkin verran paksumpi kuin ketju, mutta tuon määritelmän mukaan melkein mitä vaan voisi nimittää käädyksi.  Kyllä tämä minusta käädystä käy. Pituutta sillä on 81cm ja painoa tasan 40 grammaa.

Lenkit ovat 1,2mm ja 1mm hopealangasta halkaisijaltaan 10mm, 6mm, 4mm ja 3,5mm. Paksumpia lankoja ei raatsi millään käyttää, pitää säästää niitä johonkin spesiaalityöhön. Hopeakin kun on todella kallista ollut viime vuodet. Valmiit osat, siis kartiot, helmet, kukat ja tuo pitkulainen, ovat kaikki Balin hopeaa. Nimikkolätkäkin on tietysti mukana - EVI.

Kuvaamistakin piti taas harjoitella ja täytyy myöntää, että on se aika haastavaa ilman luonnonvaloa. Onneksi on olemassa kuvankäsittelyohjelmat, joilla saattaa saada jotain pelastettua.

Rasian tuunausta

 

Kuvat ennen ja jälkeen. Ostin rasian kirpparilta kolmella eurolla piiitkän aikaa sitten tarkoituksin tuunata siitä jotain.  Kuinka ollakaan se päätyi yöpöydälleni ja sinne on kertynyt äärimmäisen tärkeitä asioita, kuten lääkkeitä, kynsiviila ym. Lopulta alkoi tympimään tuo klovni ja aloin rapsuttelemaan rasiaa.

En alkanut hankkimaan mitään maalinpoistotarvikkeita kun ajattelin etten satsaa tähän yhtään mitään rahallisesti. Maalitäplät olivat huomattavasti kohollaan - ja niin ne ovat vieläkin. Yritin niitä puukolla madaltaa ja annoin vähän santapaperiakin, mutta sieltä ne loistavat alta kuun ja tähtien kanssa, mutta loistakoon ajattelin "ite oon tehnyt" -periaatteella.

Maalasin rasian kolmeen kertaan maalarinvalkoisella remonttiässällä. Reunakuviot leimasin Archival Inkin ruskealla ja embossasin värittömällä. Isoon kulmaan tein varjostukset Distress Inkin Weather Woodilla. Samoilla väreillä väritin lintuleiman ja embossasin värit kiinni.

Iso kulmaleimasin on Chocolate Baroquen  Butterfly Dreams -setistä, lintuleimasin Stempelgledenin Vintage Gardenista ja pikkukulmat ja ornamentti saman firman Ornate Collectionista. Teksti on Inkadinkadon.

Sivuihin, takaosaan ja sisäkanteen tein myös pienimuotoiset leimaukset. Sivuilla on tuo suora ornamentti pelkästään ja takana nuo pikkukulmat.

Helmet

Kaulakoru on ollut pitkään mielessäni teon alla ja lopulta sain hopeat väännettyä tänään. Isot renkaat olen juottanut valmiiksi jo joskus aiemmin. Aivan kaikkeen ei yht'äkkiä sentään taipuisi. Ruuvipenkkini sain työssä hajotettua, mutta välillä tarvitsee antaa vaihtareita. 

Metallit siis ovat sterling-hopeaa ja kivet viistehiottuja akaatteja. Mustia helmiä ei ole, vaan nuo mustilta näyttävät ovat todella syvän punaisia. Pienemmät hopearenkaat ovat 6mm halkaisijaltaan ja lanka niissä 1,5mm paksuudeltaan.

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää Joulua!

Kun Tammelassa koettiin tänä syksynä ensimmäiset pakkaset, teki pakkanen puutarhassamme tällaisia taikoja. Teetin sitten taitettuja joulukortteja parista kuvasta ja tässä toinen niistä. En ole aiemmin kuvistani kortteja teettänyt, mutta tällainen tuli ifin kehyksillä. Itse olin yllättynyt kortin ulkonäöstä.
Toivotan kaikille korttiystävilleni ja muillekin blogissani poikkeaville oikein Hyvää Joulua!