sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Iris

Lieviä vaikeuksia kuvan siirrossa.- lopultakin onnistui. Picasa pitäisi varmaan asentaa uudelleen, mutta näin tulee harjoiteltua Windows kasin erikoisia omituisuuksia.

No niin, aurinkoista kevättä kaikille! Huhut siitä, että olisin lopettanut korttien teon ovat suuresti liioiteltuja :D Inspistä ei vaan ole ollut, mutta mieli olisi ollut tehdä niitä jo pitkään. 3.3.2013 olen tehnyt/päivittänyt blogiin edellisen kortin, joten vuosipäivää tässä voisi melkein viettää.

Leimasimen valmistajasta minulla ei ole tietoa, mutta väritin kuvan Distres Markereilla, leikkasin irti ja kohottelin liimatäpeillä. Glossy Acentia lisäsin pikkuisen kuvien keskustaan ja myös sisin kehys on kohotettu 3d-teipeillä. Rusetti on paperinarua.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ametistikorusetti


Tehdasvalmisteisesta papu- ja kuulaketjusta tehty setti, jossa kivet ovat ametisteja. Kuulaketjusta tein vielä vähän pidemmän yksinkertaisen kaulaketjun tämän kaulakorun kaveriksi.
Mm. Kalevala Koru käyttää näitä valmiita ketjuja ja ne ovatkin varsin helppoja käyttää, kun rakentelee koruja.
Ranneketjuun laitoin putkilukon ja tein keskelle umpikahdeksikon, että ketju pysyy leveänä. Varsinainen haaste ja oppimisen paikka oli, miten saan pään kiinni kuulaketjuun. Juottamalla onnistui hyvin.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Oranssi papu


Kissansilmiä ja hopeista papuketjua, mittaa on  145cm.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Jens Pind - Piina


1,5 mm:n hopealangasta 65 cm mittainen piina-kääty

yksityiskohta lukosta

 ja samalla mallilla ranneketju

lauantai 1. kesäkuuta 2013

yo1973


Kaulakoru

rannekoru

Someron lukion vuoden 1973 ylioppilaat kokoontuivat viikko sitten  ja innostuin, kun sopivia koruja ei tietysti ennestään ollut, tekemään pukuuni sopivat uudet kaula- ja rannekorun.

Ag-925 eli sterling-hopea on metalli ja helmet ovat Swarovskin tuotantoa. Tarkoitus oli alun perin laittaa makeanvedenhelmiä, mutta olisin joutunut käyttämään niiden reiän pienuuden vuoksi 0,6mm:n hopealankaa niiden kiinnitykseen, joten päädyin näihin helmiin. Ne ovat muutenkin sopivammat tähän hopeaketjuun, jonka lenkit tein 1,5mm:n langasta 6mm:n veivillä. Renkaat olen juottanut umpinaisiksi. Kaulakorulla on pituutta 46cm.

Juhlat olivat onnistuneet ja ihmeellisintä oli, että joskus 40 vuotta ei tunnu missään. Aivan kuin olisi eilispäivänä lähdetty koulusta eri suuntiin.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Susi-istutus


On ollut väliviikonloppu hopeakorukurssilta, joten päätin yrittää aivan itse. Kivenistutusvälinettä ei ollut, joten tuunasin sellaisen isännän työkalupakista takavarikoimastani ruuvimeisselistä. Pakko sanoa, että aivan käypänen tuli. Kivenistutus oli siis se juttu, mitä halusin ehdottomasti kokeilla, koska edelliseen granaattisormukseen on tulossa kaveriksi rannerengas, johon on aikomuksenani istuttaa kolme granaattia.
.
 
Rungon sormukseen tein omista sulatushopeistani ja visio oli tehdä ametistiin jonkinasteinen korotettu tausta istukalle. Kiven istukalla on alustana kaksi soikeaa, litteäksi taottua soikiota. Erilaisia seikkailuja koin ensin rungon ja kiven istukkasysteemin kanssa. Ei ollut aivan helppo saada istukkaa oikeaan asentoon runkoon nähden ja juotospaloja pysymään oikeissa paikoissa. Ei ollut varmaan kaukana etten olisi sulattanut koko sormusta. Siis useita juotosyrityksiä ja keitoksia sitruunahappoliemessä ennenkuin juotos piti.

Nyt tiedän ilmeisesti myös mitä hiertäminen on. Tutustuin kunnolla dremeliini kun hioin sillä osaa kiven hopea-alustasta auki, että sain sen tarpeeksi syvälle istukkaan. Pysyi kivi siellä lopulta ja kun otin sormuksen pois ruuvipenkistä istutuksen jälkeen totesin, että kivi nököttää "nokallaan" istukan toisessa päässä. Siinähän nokittelee, sopii niinkin. Muistan varmasti toisen kerran tsekata, että kivi on kuten pitääkin. Ei mennyt naputukset kellotaulun mukaisesti aloituksin 12-6, 3-9 jne. kuten olisi pitänyt että istutus olisi mennyt oikein.

Sormus pysyy koossa ja kivi on siellä missä pitääkin, vaikka vähän vinksallaan. Tärkeintä oli, että opin varmasti jotakin tästä omin voimin tekemisestä ja kyllä tästä käyttösormus tuli.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Granaattisormus


Kivi on granaatti ja sormuksen metalli 925 -hopeaa.

Sormuksen aihion sahasin hopealevystä, jota valmistui Somerolla Jämähopeat -kiertoon kurssilla. Samasta hopeasta tein kiven istukan. Sormuksen rungon teosta voin kertoa sen verran, että se oli homman helpoin osa. Istukka valmistui kuten sormus, mutta juotoksen kanssa oli pikkuisen ongelmia, koska vasta kolmas juotos piti kehyksen kasassa. Kehys ei ole mitenkään suuren suuri, koska kiven halkaisija on 10mm. 
Kehyksen juotin hopealevyn päälle ja sahasin sen jälkeen ylimääräiset kulmat pois. Istukan juotin runkoon kiinni ja sahasin sopivan korkuiseksi istuttamista varten. Vielä hionnat kolmiosahalla ja varsinainen kiven istutus voi alkaa. Granaatin pohja on aavistuksen verran kupera, joten kivi tahtoi liikkua pikkuisen ankarasta naputuksestani huolimatta. Nyt se kuitenkin istuu napakasti. 
Vielä viimeiseksi rättilaikalla kunnon kiilto istukkaan kiven ympärille ja rosoa runkoon, niin sormuksesta tuli mieleiseni. Kyllä se on nätti, mutta aikaakin siihen meni.
- kirjoittelen näitä hopeajuttuja lähinnä siksi, että ne toimivat "muistilappuina" kun toisen kerran teen näitä

Tämä siis valmistui Wahren-opiston hopeakorukurssilla ja vetäjänä toimi Tero Pelto-Knuutila. Mukava oli myös tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja kurssi jatkuu kahden viikon kuluttua. Suunnitelmissa olisi tehdä rannerengas.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hopearannekoru "Pesä"


Tässä lopputulos, valmis rannekoru hopealusikoiden "pesäosista". Väliketjut kokosin Oili-ketjuna. Pesissä näyttää olevan aika hyvät heijastumat kuvaajasta, mutta kuvat varmaan selventyvät kun laitan tämän vielä kiillotusrumpuun pyörimään toviksi :). Tasottuvat vähän lukkojen epätasaisuudetkin.


Lukon tein lusikanvarresta.

Tässä lukon toinen puoli.

Tämä viikonloppu on mennyt mukavasti Somero-opistolla "Jämähopeat kiertoon" -kurssilla. Vetäjinä kurssilla olivat Arja Perälä ja Tero Pelto-Knuutila. Harjoitukset Teron kanssa jatkuvat taas ensi viikonloppuna Wahren Opistolla Forssassa ja mielessä on jo jonkunlainen haave siitä, mitä ehkä valmistuu.

Tänä viikonloppuna suunnitelmissa oli sulattaa hopealanganpätkät ym. muut harjoittelutapaukset. Tämä onnistuikin hyvin, sillä valun jälkeen sain valssattua hopeat pariksi hopealevyksi, joista myöhemmin voi sahata vaikkapa sormus- tai rannerenkaan runkoja. Siis alku meni tosi hyvin.

Ylhäällä alimmainen kuva on toisesta projektista minkä piti onnistua "tost noin vaan".  Taas huomasi, että luulo ei aina ole tiedon väärtti. Ajatuksena oli tehdä Musla-lusikoiden päistä vyötiäistyyliin rannerengas missä ei olisi lenkkejä näkyvissä, vaan tarkoitus oli tehdä neljän yhteen juotetun palan jälkeen sarana ja yhdistää palat saranoilla toisiinsa. Palat sulivat toisiinsa ennenkuin juotospala, joten ei onnistunut. Tähän on Terolla olemassa jokin ässä hihassa, jota kokeillaan toiste.

Pesäosista en ollut lainkaan innostunut tekemään periaatteessa yhtään mitään, mutta Arjalla oli kuva aiemmin toteutetusta rannekorusta ja aloin pikku hiljaa lämmetä ajatukselle, jos sittenkin, kun varsinainen ajatus meni mönkään. Aiemmin tehtyä mukaellen sitten tein omani, samanlainen siitä ei tietenkään tullut. Näyttää ranteessa aika kivan näköiseltä mielestäni.

Opin jopa tekemään itse lukon. Oppia tuli mahdottomasti tämänkin viikonlopun aikana. Tieto ei ainakaan tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, vaan lisäsi  innostusta. Työvälineitä ja materiaaliahan tietysti on, nyt vaan toteuttamaan.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Helisevä hopeasormus


 kuva 1

 kuva 2

Lopultakin tuli syksystä asti odottamani viikonloppu, jolloin alkoi Wahren Opiston hopeakorukurssi. Tero Pelto-Knuutila PajaKullasta toimi vetäjänä ja pitää sanoa, että olipa taas innostava kurssi. Kiitos Terolle ja kurssikavereille.

Historiani ensimmäinen hopeasormus on valmis. Sormuksen teko alkoi sahaamalla 1 mm:n hopealevystä varsinaisen sormuksen ainekset. Hopea vaati hehkutusta, harjaamista, ruusuvettä, juottamista, viilaamista, sahaamista, naputtelua sormuspinnassa, viilaamista, skaavarin käyttämistä, viilaamista, viilaamista, viilaamista, hiomista kuudella eri hiomapaperilla ja viimeksi sormus hiottiin viellä dremelin avulla huopalaikoilla. Seuraavaksi tein kolme halkaisijaltaan vähän suurempaa pikkurengasta 1mm:n langasta, kuin mitä sormus oli (kuva 1). Samat kuviot kuin isomman sormuksenkin kanssa ja viimeiseksi takominen. Kaikissa kolmessa pikkusormuksessa on erilaisiksi taotut pinnat. Viimeiseksi avasin sormuksen reunat isoon kuulalaakeriin lyömällä, kapeat renkaat punoin yhteen Oili-ketjun malliin ja jätin liikkumaan vapaasti sormuksen keskelle. Siis sormus alimmaiseksi, seuraavaksi kuula ja vasaralla lujasti päin. Kyllä ne suut siitä pikkuhiljaa levenivät.

Olipa kivat kaksi päivää ja tästä tuli suosikkisormukseni ainakin vähäksi aikaa. Kahden viikon päästä Wahren Opiston kurssi jatkuu ja mietin tässä mitä seuraavaksi siellä tekisin.

Ensi viikonlopuksi ilmaantui jämähopeakurssi Somero-Opistolla ja siellä menee sitten sulatukseen hopean jämät ja käyttämättä jääneet hopeakorut saaden uuden elämän hopealankana ja saattaapi hopealevyäkin tulla, mistä voisi tehdä uusia sormuksia. Kuka tietää vielä :)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Menossa


Toisten korttiaskartelijoiden kevätsiivousinnostus on tarttunut ja tämäkin väritetty kuva taustoineen löytyi jostain pinosta vain kasaamattomana. Korttipohja on cabinet ja kuvassa sekä tekstissä ne tärkeimmät. 
Tämä kortti voisi kuvata vaikka "Korttitalkoisiin" menijöitä :)