lauantai 26. helmikuuta 2011

Rusetilla

Vanhoja kortteja edelleen. Samat kullat reunoilla ja kulmat cuttikset stansseilla. Näissä on ollut mielestäni valmistusvika, koska yksi kulma jää aina umpeen. Annoin olla tällä kertaa enkä käyttänyt veistä.
Tekstin ajattelin laittaa kerrankin vinoon. Olisi pitänyt laittaa reilusti, ettei näytä siltä että on vahingossa vähän vinossa. Ikävä tämä "vatupassisilmä" tässä kohtaa. Käsi veti tekstiä väkisin suorempaan mitä tarkoitin. Kukkia ei tähän korttiin ollut tarkoitus laittaa lainkaan, mutta vinouden puutteen jälkeen oli pakko siloitella lopputulosta.

Uusi blogi askartelutila on teettänyt tepposet meikäläisellä. Innostuin järjestelemään kamariani ja hankin jopa pari kaappia vanhojen lisäksi. Täydeltä näyttää, mutta jospa saisi vielä paperit jonkinlaiseen järjestykseen. Muu rekvisiitta on jo paikoillaan.

Edit 27.2. illalla: Ei tullut uusia kortteja, vaan askartelukamarin siivoamiseen meni koko viikonloppu. Miten voikin luulla tarvitsevansa varmaan kuution pahvilaatikkoja, kaikki paperisilput ym ym. Jotain hamsterin vikaa varmaankin meikäläisessä. .. eihän sitä koskaan voi tietää mitä tarvitsee joskus.. kuitupapereita, mulperipapereita, silkkipapereita, kaikenmaailman erikoispapereita... tarvitsenkohan niitä koskaan? Nyt ne ovat kuitenkin siististi lajiteltuina odottamassa "ehkäkäyttöä". Pois en kuitenkaan raskinnut heittää. Paperit on hankittu ennen cuttisaikaa.
Pöytäkin on jopa siivottu ja huone näyttää muutenkin jotenkin autiolta. Pitäisi kuulemma ottaa valokuva tässä vaiheessa ;) Viikon päästä on paikat varmaan entisellään.

torstai 24. helmikuuta 2011

Katse tulevaisuuteen



Näitä kortteja vielä muutama :) Jospa viikonloppuna tulisi leimasinkortteja.

Kumarrus



Saman firman kuvia kuin edellinenkin. Taustaa embossasin vaihteeksi valkoiseksi kun olisi muuten tullut melkoisen tummasävyinen kortti. Kukat stanssasin EK succesin pienimmällä leikkurilla. Näitähän metsästettiin eri kokoisia pari vuotta sitten kissojen ja koirien kanssa ympäri maailmaa. Stanssasin kaikki saman kokoisiksi, alimmat valkoisella ja levitin reunoihin vähän tummanpunaista leimasinväriä. Keskustoina on helmenpuolikkaita. Lehtikuvio on Bosskutin Leaf Flourish -nimeltään. Pitsistanssi MS:n.
... ihmeellisesti menee nämä postaukseni. Tämän piti tulla vasta torstaina... Pää sekaisin hammassäryn takia, mutta kun ei voi maatakaan koko ajan. Huoh.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Hymytyttö



Näitä Pion designin kuvia on aika mahdoton vastustaa. Tytön poskia ja paitaa värittelin vienosti chalkseilla. Taustapaperi on myös Pion designin Sagan on Våren -nimeltään, jossa lentelee pari perhostakin. Kulmat stanssasin cuttiksen kulmastansseilla ja sulattelin paljon kultajauhetta päälle. Taustaan leimailin Stempelgledenin kukkakiekuroita. Pikkuperhosessa on embossattuna Stamping Stuffin runsaammin kullalle kimaltelevaa Opaque goldia. Kultahippuja löytyi koirastakin tämän session jälkeen :)
Kortti on viikonlopun satoa ja saman tyylisiä kuvakortteja tulee vielä muutama.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Dramatiikkaa




.. innostunut Graphic 45:n kuvista. Taustapaperit ovat K&Companyn boxista mikä joskus ostettiin Maijun kanssa kimppaan askartelutapaamisesssa Riihimäellä. Taustoihin embossasin kiekuroita kullalla.

Iloinen tyttö - kiitos!



Postipoika toi tämän ihanaisen kortin minulle :) Tekijän tunnistin oitis tyylistä katsomatta lähettäjää. Tunnistaakohan joku muu? Värit ovat epätyypilliset tekijälleen, hän kun käyttää paljon murrettuja sävyjä, ruskeaa ja vihreää, mutta kortti olikin selkeästi minulle valittu. Nämä ovat kaikki lempivärejäni. Aivan upeaa viimeistelyä ja kaikki natsaa.

Tämä tyttö tulee vielä piristämään montaa päivääni ja tuo niihin aurinkoa.
Kiitos ja halaus Maaret!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Askartelutila

Uusi odotettu blogi on nähnyt päivänvalon. Pahasti askarteluun addiktoituneilla on varmasti säilytysongelmia tarvikkeiden kanssa, mutta tytötpä perustivat blogin, jossa ongelmia ratkotaan ja vinkkejä annetaan. Onnea uudelle blogille! Blogittajathan ovat jo vanhoja tuttuja :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvää tulevaa ystävänpäivää



Käyttämättömistä varastoista löytyi muutama Graphic 45:n kuva-arkki. Tämä pikkukuva on arkista "Sweetheat of Mine". Taustaan leimasin ja embossasin kullalla Magnolian kiehkuroita ja sydämet. Thanks-leimasin on Inkadinkadon ja leimasin sen Stazonin Timber Brownilla. Lehtileikkuri on L-Em. Pitsi Kort&Godtista, kukat Wild Orchidista. Mitä vielä puuttuu? - reunukset Spellbindersin.
Kerrankin oikein tuoteseloste.

Siispä Hyvää huomista Ystävänpäivää kaikille! Yhtään korttia en taaskaan postittanut.

lauantai 12. helmikuuta 2011

No pain no gain



Kiirettä pitää ja välillä tuntuu, että asento on kuvan mukainen.

Leimasimen Gladysin puin pilkkupaperilla. Tekstin kehys on Prima marketingin ja kulmaleimasimet Stmpelgledenin setistä. Perhosen stanssasin MS:n leikkurilla ja embossasin kimaltelevaisella kullalla; Stamp'n Stuffin Gold Opaque näyttää olevan väri.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Esikoiskirjailija Jonna Ristimäki


"Kirjaprosessi -työtä, tuskaa ja satunnaista iloa

(Viimeistelen tämän, kunhan aikatauluni antaa myöten.)

Olin vasta 13-vuotias, kun saatoin jo kunnialla sanoa, että olin kolunnut Laihian kirjaston nuorten-osaston melkein tyhjiin. Jäljelle olivat jääneet heppakirjat ja jotkin sen aikaiset inhokkini. Rakastin lukemista enemmän kuin mitään muuta, sillä kirjoihin saattoi paeta harmaata arkea, jota pakenen vieläkin.

Kuitenkin varsinainen sysäys kokonaisen kirjan tekemiseen lähti liikkeelle, kun minut "pakotettiin" katsomaan Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ihastuin Tolkienin luomaan maailmaan, ja vaikka olin vannoutunut Potterholisti, aloin hellentää otettani siitä. Kirjoittaminen oli vuosien varrella kypsynyt lukemisinnostukseni myötä ja se oli puhjennut kukkaan yläasteella korvaamattoman ihanan äidinkielen opettajani ansiosta.

Tiesin, miten J.K.Rowling oli kirjansa alkumetreillä kirjoittanut kahvilassa, joten 'yhtään häntä huonompana' päätin minäkin alkaa raapustaa muistiinpanoja ja lyhyitä dialogeja vihkoon linja-autossa, jolla kuljin koulun ja kodin väliä. Tuo vihko on yhä tallessa, vaikka siirryin kirjoittamaan vanhalla window 98:lla. Silloin kirjoittaminen tuntui helpolta ja nopeasti etenevä tarinani oli jo yli puolen välin, kun ensimmäinen tuntuva vastoinkäyminen sattui. Koneen kovalevy "kaatui", eikä sitä enää saanut "pystyyn" kenenkään avulla. Tietenkin, olin tallentanut tuota raakilettani, joksi sitä nyt kutsun, monesti vanhalle korpulle, mutta sekin osoittautui "vialliseksi". Näin ollen minulle jäi monen kuukauden uurastuksesta käteen 100 ensimmäistä sivua.

Ehdottomana ihmisenä lopetin kirjoittamisen tykkänään ja keskityin muunlaisiin asioihin. Sellaisiin jotka veivät ajatukseni pois siitä pahvilaatikosta, joka on vieläkin täynnä keskeneräisiä keskusteluja, kuvailuja, piirrustuksia ja raapusteluja. Kehitin kirjoittamistani toista kautta, vaikken siitä niin pitänytkään. Minun tuli laatia referaatteja, mielipidekirjoituksia, essee-tekstejä ja tekstianalyysejä. En kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni niissä teksteissä. En samalla tavoin kuin tässä.

Suoritin hurjalla vauhdilla lukioni ja vain päivä tai pari viimeisistä yo-kirjoituksistani lensin päätä pahkaa Lontooseen, jossa lastenhoitajaa tarvitseva perhe jo odotti minua. Koko ikäni olen rakastanut kaikkea Lontoossa, joten tämä elämys täytti lähes kaikki toivomukseni. Lähes.

Minulla oli onnea, kun pääsin perheeseen, joka ei elänyt Lontoon sydämessä vaan maalla keskellä luontoa. Olin ainoa suomalainen koko kylässä, ja sain hurjasti kannustusta ja apua perheeni isovanhemmilta kirjoittamiseni suhteen. Etenkin isoäidillä oli minuun suuri vaikutus. Hänellä tulee aina olemaan oma erityinen paikka sydämessäni, sillä koskaan hän ei pääse luokseni tänne Suomeen.

Tuon ikimuistoisen kokemukseni aikana olin salaa alkanut haaveilla kirjani "ehostamisesta". Siispä kannettava tietokoneeni mukanani uppouduin jälleen Ikimaahan, vaikkei se sillä nimellä tuolloin vielä kulkenutkaan. Kirjoittaminen väistyi leikkien ja siivoamisen alta, mutta silti saatoin löytää pieniä, yksityisiä hetkiä, jolloin näppäilin uutterasti tarinaani eteenpäin. Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin olin olettanut. Ehkä vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja minä koin, että se ensimmäinen raakile oli kammottavin kirjoittamiseni tuotos, jonka olin nähnyt. Korjasin miltei kaiken, paitsi juonen ja sitäkin sorruin virittämään.

Jatkoin kirjoittamista pääsykoekirjojen lukemisen ohella ja pian ensimmäinen osa oli valmis. En kuitenkaan pysähtynyt siihen, sillä jossain matkani varrella olin hahmotellut kolme osaa, joista minun tuli laatia raakileet, ennen kuin saatoin taas paneutua esikoiseni viimeistelyyn. Sen huomaan olleen kaikista rankoin työ, sillä olen turhankin ankara omia tekstejäni kohtaan. Vieläkään en ole niihin kokonaan tyytyväinen, ja meni monta liuskaa, monta lasta printteri ehti sylkeä syliini, kunnes lopulta sain puhelun. Joku muukin oli kiinnostunut kirjastani. "

Tämä oli suora lainaus Jonnan blogista Kirjailijan kätkö Ikimaa, jossa hän kertoo kirjasta ja kirjoittamisestaan.

Minä sain kirjan eilen ja aion tämän nuorten romaanin lukea. Potterit ovat jääneet lukematta, mutta jospa aloittaisin tästä ja sukellan seikkailuihin Ikimaahan. Tuskin se huonompi on :) ja kaksi kirjaahan sarjaan on vielä luvassa.

Kirjaa myy Nordbooks. Tässä on kiva lahjaidea nuorelle väelle.

Tälle päivitykselle kirjasta on kyllä ihan oma syynsäkin. 21 -vuotias esikoiskirjailija Jonna on nuoremman poikani hyvä ystävä ja halusin laittaa pienen mainoksen kirjasta, koska uudelle kirjailijalle on näkyvyys tärkeää.

.. värisävyt tuossa kirjan kansikuvassa ovat aivan pielessä kun skannasin kannen.