(Viimeistelen tämän, kunhan aikatauluni antaa myöten.)
Olin vasta 13-vuotias, kun saatoin jo kunnialla sanoa, että olin kolunnut Laihian kirjaston nuorten-osaston melkein tyhjiin. Jäljelle olivat jääneet heppakirjat ja jotkin sen aikaiset inhokkini. Rakastin lukemista enemmän kuin mitään muuta, sillä kirjoihin saattoi paeta harmaata arkea, jota pakenen vieläkin.
Kuitenkin varsinainen sysäys kokonaisen kirjan tekemiseen lähti liikkeelle, kun minut "pakotettiin" katsomaan Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ihastuin Tolkienin luomaan maailmaan, ja vaikka olin vannoutunut Potterholisti, aloin hellentää otettani siitä. Kirjoittaminen oli vuosien varrella kypsynyt lukemisinnostukseni myötä ja se oli puhjennut kukkaan yläasteella korvaamattoman ihanan äidinkielen opettajani ansiosta.
Tiesin, miten J.K.Rowling oli kirjansa alkumetreillä kirjoittanut kahvilassa, joten 'yhtään häntä huonompana' päätin minäkin alkaa raapustaa muistiinpanoja ja lyhyitä dialogeja vihkoon linja-autossa, jolla kuljin koulun ja kodin väliä. Tuo vihko on yhä tallessa, vaikka siirryin kirjoittamaan vanhalla window 98:lla. Silloin kirjoittaminen tuntui helpolta ja nopeasti etenevä tarinani oli jo yli puolen välin, kun ensimmäinen tuntuva vastoinkäyminen sattui. Koneen kovalevy "kaatui", eikä sitä enää saanut "pystyyn" kenenkään avulla. Tietenkin, olin tallentanut tuota raakilettani, joksi sitä nyt kutsun, monesti vanhalle korpulle, mutta sekin osoittautui "vialliseksi". Näin ollen minulle jäi monen kuukauden uurastuksesta käteen 100 ensimmäistä sivua.
Ehdottomana ihmisenä lopetin kirjoittamisen tykkänään ja keskityin muunlaisiin asioihin. Sellaisiin jotka veivät ajatukseni pois siitä pahvilaatikosta, joka on vieläkin täynnä keskeneräisiä keskusteluja, kuvailuja, piirrustuksia ja raapusteluja. Kehitin kirjoittamistani toista kautta, vaikken siitä niin pitänytkään. Minun tuli laatia referaatteja, mielipidekirjoituksia, essee-tekstejä ja tekstianalyysejä. En kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni niissä teksteissä. En samalla tavoin kuin tässä.
Suoritin hurjalla vauhdilla lukioni ja vain päivä tai pari viimeisistä yo-kirjoituksistani lensin päätä pahkaa Lontooseen, jossa lastenhoitajaa tarvitseva perhe jo odotti minua. Koko ikäni olen rakastanut kaikkea Lontoossa, joten tämä elämys täytti lähes kaikki toivomukseni. Lähes.
Minulla oli onnea, kun pääsin perheeseen, joka ei elänyt Lontoon sydämessä vaan maalla keskellä luontoa. Olin ainoa suomalainen koko kylässä, ja sain hurjasti kannustusta ja apua perheeni isovanhemmilta kirjoittamiseni suhteen. Etenkin isoäidillä oli minuun suuri vaikutus. Hänellä tulee aina olemaan oma erityinen paikka sydämessäni, sillä koskaan hän ei pääse luokseni tänne Suomeen.
Tuon ikimuistoisen kokemukseni aikana olin salaa alkanut haaveilla kirjani "ehostamisesta". Siispä kannettava tietokoneeni mukanani uppouduin jälleen Ikimaahan, vaikkei se sillä nimellä tuolloin vielä kulkenutkaan. Kirjoittaminen väistyi leikkien ja siivoamisen alta, mutta silti saatoin löytää pieniä, yksityisiä hetkiä, jolloin näppäilin uutterasti tarinaani eteenpäin. Se ei tuntunut yhtä pahalta kuin olin olettanut. Ehkä vuodet olivat tehneet tehtävänsä ja minä koin, että se ensimmäinen raakile oli kammottavin kirjoittamiseni tuotos, jonka olin nähnyt. Korjasin miltei kaiken, paitsi juonen ja sitäkin sorruin virittämään.
Jatkoin kirjoittamista pääsykoekirjojen lukemisen ohella ja pian ensimmäinen osa oli valmis. En kuitenkaan pysähtynyt siihen, sillä jossain matkani varrella olin hahmotellut kolme osaa, joista minun tuli laatia raakileet, ennen kuin saatoin taas paneutua esikoiseni viimeistelyyn. Sen huomaan olleen kaikista rankoin työ, sillä olen turhankin ankara omia tekstejäni kohtaan. Vieläkään en ole niihin kokonaan tyytyväinen, ja meni monta liuskaa, monta lasta printteri ehti sylkeä syliini, kunnes lopulta sain puhelun. Joku muukin oli kiinnostunut kirjastani. "
Tämä oli suora lainaus Jonnan blogista Kirjailijan kätkö Ikimaa, jossa hän kertoo kirjasta ja kirjoittamisestaan.
Minä sain kirjan eilen ja aion tämän nuorten romaanin lukea. Potterit ovat jääneet lukematta, mutta jospa aloittaisin tästä ja sukellan seikkailuihin Ikimaahan. Tuskin se huonompi on :) ja kaksi kirjaahan sarjaan on vielä luvassa.
Kirjaa myy Nordbooks. Tässä on kiva lahjaidea nuorelle väelle.
Tälle päivitykselle kirjasta on kyllä ihan oma syynsäkin. 21 -vuotias esikoiskirjailija Jonna on nuoremman poikani hyvä ystävä ja halusin laittaa pienen mainoksen kirjasta, koska uudelle kirjailijalle on näkyvyys tärkeää.
.. värisävyt tuossa kirjan kansikuvassa ovat aivan pielessä kun skannasin kannen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti