Oranssi papu

Kissansilmiä ja hopeista papuketjua, mittaa on  145cm.

Jens Pind - Piina

1,5 mm:n hopealangasta 65 cm mittainen piina-kääty

yksityiskohta lukosta

 ja samalla mallilla ranneketju

yo1973

Kaulakoru

rannekoru

Someron lukion vuoden 1973 ylioppilaat kokoontuivat viikko sitten  ja innostuin, kun sopivia koruja ei tietysti ennestään ollut, tekemään pukuuni sopivat uudet kaula- ja rannekorun.

Ag-925 eli sterling-hopea on metalli ja helmet ovat Swarovskin tuotantoa. Tarkoitus oli alun perin laittaa makeanvedenhelmiä, mutta olisin joutunut käyttämään niiden reiän pienuuden vuoksi 0,6mm:n hopealankaa niiden kiinnitykseen, joten päädyin näihin helmiin. Ne ovat muutenkin sopivammat tähän hopeaketjuun, jonka lenkit tein 1,5mm:n langasta 6mm:n veivillä. Renkaat olen juottanut umpinaisiksi. Kaulakorulla on pituutta 46cm.

Juhlat olivat onnistuneet ja ihmeellisintä oli, että joskus 40 vuotta ei tunnu missään. Aivan kuin olisi eilispäivänä lähdetty koulusta eri suuntiin.

Susi-istutus

On ollut väliviikonloppu hopeakorukurssilta, joten päätin yrittää aivan itse. Kivenistutusvälinettä ei ollut, joten tuunasin sellaisen isännän työkalupakista takavarikoimastani ruuvimeisselistä. Pakko sanoa, että aivan käypänen tuli. Kivenistutus oli siis se juttu, mitä halusin ehdottomasti kokeilla, koska edelliseen granaattisormukseen on tulossa kaveriksi rannerengas, johon on aikomuksenani istuttaa kolme granaattia.
.
 

Rungon sormukseen tein omista sulatushopeistani ja visio oli tehdä ametistiin jonkinasteinen korotettu tausta istukalle. Kiven istukalla on alustana kaksi soikeaa, litteäksi taottua soikiota. Erilaisia seikkailuja koin ensin rungon ja kiven istukkasysteemin kanssa. Ei ollut aivan helppo saada istukkaa oikeaan asentoon runkoon nähden ja juotospaloja pysymään oikeissa paikoissa. Ei ollut varmaan kaukana etten olisi sulattanut koko sormusta. Siis useita juotosyrityksiä ja keitoksia sitruunahappoliemessä ennenkuin juotos piti.

Nyt tiedän ilmeisesti myös mitä hiertäminen on. Tutustuin kunnolla dremeliini kun hioin sillä osaa kiven hopea-alustasta auki, että sain sen tarpeeksi syvälle istukkaan. Pysyi kivi siellä lopulta ja kun otin sormuksen pois ruuvipenkistä istutuksen jälkeen totesin, että kivi nököttää "nokallaan" istukan toisessa päässä. Siinähän nokittelee, sopii niinkin. Muistan varmasti toisen kerran tsekata, että kivi on kuten pitääkin. Ei mennyt naputukset kellotaulun mukaisesti aloituksin 12-6, 3-9 jne. kuten olisi pitänyt että istutus olisi mennyt oikein.

Sormus pysyy koossa ja kivi on siellä missä pitääkin, vaikka vähän vinksallaan. Tärkeintä oli, että opin varmasti jotakin tästä omin voimin tekemisestä ja kyllä tästä käyttösormus tuli.

Granaattisormus

Kivi on granaatti ja sormuksen metalli 925 -hopeaa.

Sormuksen aihion sahasin hopealevystä, jota valmistui Somerolla Jämähopeat -kiertoon kurssilla. Samasta hopeasta tein kiven istukan. Sormuksen rungon teosta voin kertoa sen verran, että se oli homman helpoin osa. Istukka valmistui kuten sormus, mutta juotoksen kanssa oli pikkuisen ongelmia, koska vasta kolmas juotos piti kehyksen kasassa. Kehys ei ole mitenkään suuren suuri, koska kiven halkaisija on 10mm. 

Kehyksen juotin hopealevyn päälle ja sahasin sen jälkeen ylimääräiset kulmat pois. Istukan juotin runkoon kiinni ja sahasin sopivan korkuiseksi istuttamista varten. Vielä hionnat kolmiosahalla ja varsinainen kiven istutus voi alkaa. Granaatin pohja on aavistuksen verran kupera, joten kivi tahtoi liikkua pikkuisen ankarasta naputuksestani huolimatta. Nyt se kuitenkin istuu napakasti. 

Vielä viimeiseksi rättilaikalla kunnon kiilto istukkaan kiven ympärille ja rosoa runkoon, niin sormuksesta tuli mieleiseni. Kyllä se on nätti, mutta aikaakin siihen meni.
- kirjoittelen näitä hopeajuttuja lähinnä siksi, että ne toimivat "muistilappuina" kun toisen kerran teen näitä

Tämä siis valmistui Wahren-opiston hopeakorukurssilla ja vetäjänä toimi Tero Pelto-Knuutila. Mukava oli myös tavata vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja kurssi jatkuu kahden viikon kuluttua. Suunnitelmissa olisi tehdä rannerengas.

Hopearannekoru "Pesä"

Tässä lopputulos, valmis rannekoru hopealusikoiden "pesäosista". Väliketjut kokosin Oili-ketjuna. Pesissä näyttää olevan aika hyvät heijastumat kuvaajasta, mutta kuvat varmaan selventyvät kun laitan tämän vielä kiillotusrumpuun pyörimään toviksi :). Tasottuvat vähän lukkojen epätasaisuudetkin.


Lukon tein lusikanvarresta.

Tässä lukon toinen puoli.

Tämä viikonloppu on mennyt mukavasti Somero-opistolla "Jämähopeat kiertoon" -kurssilla. Vetäjinä kurssilla olivat Arja Perälä ja Tero Pelto-Knuutila. Harjoitukset Teron kanssa jatkuvat taas ensi viikonloppuna Wahren Opistolla Forssassa ja mielessä on jo jonkunlainen haave siitä, mitä ehkä valmistuu.

Tänä viikonloppuna suunnitelmissa oli sulattaa hopealanganpätkät ym. muut harjoittelutapaukset. Tämä onnistuikin hyvin, sillä valun jälkeen sain valssattua hopeat pariksi hopealevyksi, joista myöhemmin voi sahata vaikkapa sormus- tai rannerenkaan runkoja. Siis alku meni tosi hyvin.

Ylhäällä alimmainen kuva on toisesta projektista minkä piti onnistua "tost noin vaan".  Taas huomasi, että luulo ei aina ole tiedon väärtti. Ajatuksena oli tehdä Musla-lusikoiden päistä vyötiäistyyliin rannerengas missä ei olisi lenkkejä näkyvissä, vaan tarkoitus oli tehdä neljän yhteen juotetun palan jälkeen sarana ja yhdistää palat saranoilla toisiinsa. Palat sulivat toisiinsa ennenkuin juotospala, joten ei onnistunut. Tähän on Terolla olemassa jokin ässä hihassa, jota kokeillaan toiste.

Pesäosista en ollut lainkaan innostunut tekemään periaatteessa yhtään mitään, mutta Arjalla oli kuva aiemmin toteutetusta rannekorusta ja aloin pikku hiljaa lämmetä ajatukselle, jos sittenkin, kun varsinainen ajatus meni mönkään. Aiemmin tehtyä mukaellen sitten tein omani, samanlainen siitä ei tietenkään tullut. Näyttää ranteessa aika kivan näköiseltä mielestäni.

Opin jopa tekemään itse lukon. Oppia tuli mahdottomasti tämänkin viikonlopun aikana. Tieto ei ainakaan tässä tapauksessa lisännyt tuskaa, vaan lisäsi  innostusta. Työvälineitä ja materiaaliahan tietysti on, nyt vaan toteuttamaan.

Helisevä hopeasormus

 kuva 1

 kuva 2

Lopultakin tuli syksystä asti odottamani viikonloppu, jolloin alkoi Wahren Opiston hopeakorukurssi. Tero Pelto-Knuutila PajaKullasta toimi vetäjänä ja pitää sanoa, että olipa taas innostava kurssi. Kiitos Terolle ja kurssikavereille.

Historiani ensimmäinen hopeasormus on valmis. Sormuksen teko alkoi sahaamalla 1 mm:n hopealevystä varsinaisen sormuksen ainekset. Hopea vaati hehkutusta, harjaamista, ruusuvettä, juottamista, viilaamista, sahaamista, naputtelua sormuspinnassa, viilaamista, skaavarin käyttämistä, viilaamista, viilaamista, viilaamista, hiomista kuudella eri hiomapaperilla ja viimeksi sormus hiottiin viellä dremelin avulla huopalaikoilla. Seuraavaksi tein kolme halkaisijaltaan vähän suurempaa pikkurengasta 1mm:n langasta, kuin mitä sormus oli (kuva 1). Samat kuviot kuin isomman sormuksenkin kanssa ja viimeiseksi takominen. Kaikissa kolmessa pikkusormuksessa on erilaisiksi taotut pinnat. Viimeiseksi avasin sormuksen reunat isoon kuulalaakeriin lyömällä, kapeat renkaat punoin yhteen Oili-ketjun malliin ja jätin liikkumaan vapaasti sormuksen keskelle. Siis sormus alimmaiseksi, seuraavaksi kuula ja vasaralla lujasti päin. Kyllä ne suut siitä pikkuhiljaa levenivät.

Olipa kivat kaksi päivää ja tästä tuli suosikkisormukseni ainakin vähäksi aikaa. Kahden viikon päästä Wahren Opiston kurssi jatkuu ja mietin tässä mitä seuraavaksi siellä tekisin.

Ensi viikonlopuksi ilmaantui jämähopeakurssi Somero-Opistolla ja siellä menee sitten sulatukseen hopean jämät ja käyttämättä jääneet hopeakorut saaden uuden elämän hopealankana ja saattaapi hopealevyäkin tulla, mistä voisi tehdä uusia sormuksia. Kuka tietää vielä :)

Menossa

Toisten korttiaskartelijoiden kevätsiivousinnostus on tarttunut ja tämäkin väritetty kuva taustoineen löytyi jostain pinosta vain kasaamattomana. Korttipohja on cabinet ja kuvassa sekä tekstissä ne tärkeimmät. 
Tämä kortti voisi kuvata vaikka "Korttitalkoisiin" menijöitä :)

Piikkareilla jatketaan

Leimasin Hero Artsin Marvellous -collectionin korkkareilla valkoiseen kiiltäväpintaiseen kartonkiin Versafinen mustalla ja embossasin kuviot värittömällä. Väritys on ihan yksinkertaisesti punaisella promarkerilla. Taustan apinoin Maaretin ystävänpäiväkortista eli kohokuvioin viivat vetämällä tuon taustan ruudulliseksi ja embossasin koko hoidon kirkkaalla. 

Setissä on myös teksti "Kick up your heels and have fun!" Vähemmällä korkkarimäärällä se onkin varmaan sopiva teksti kuvaan.

Mansikoita - Strawberry Girl

Toinen lomaviikko on alkanut ja olen saanut aikaiseksi jopa pari korttia. Viime viikolla olin muutaman päivän Budapestissa ja olin iloisesti yllättynyt paikasta. Mitähän se onkaan keväämmällä? Suosittelen Opera Garden hotellia kovasti. Kaikki pelasi hienosti, unkarilaiset olivat ystävällisiä eikä mistään saanut huonoa ruokaa. Hintatasokin oli edullinen suomalaisittain katsottuna. Gellertin kylpylä oli sekin positiivinen kokemus. Gödöllössä käytiin retkellä ja piti tutustua Sissin linnaan, mutta Tshekin presidentti oli pahaksi onneksi varannut linnan siksi päiväksi itselleen.

Kortin tein Mo Manningin suunnittelemasta mansikkatyttö-leimasimesta. En löytänyt leimaani mistään kun piti tarkistaa jotta julkaiseeko Penny Black tätä, leimaamisesta on siis aikaa.  Kuvan väritin Distress Markereilla, kukat ovat kynttilämansetista ja mansikat olen hankkinut kukkakaupan loppuunmyynnistä.